Henning Mankell: Likainen enkeli

Henning Mankell kertoo kolonialismista, köyhyydestä, vallankäytöstä sekä ihmisen käyttäytymisestä tilanteessa jossa ei ole kuin huonoja vaihtoehtoja: Likainen enkeli (Otava, 2012; suom. Kari Koski; ISBN 978-951-1-26638-9).




Mankellin teos on löyhästi tositapahtumiin perustuva romaani salaperäisestä ruotsalaisnaisesta, joka piti ilotaloa 1900-luvun alun Afrikassa. Juuri mitään tästä naisesta tai hänen taustoistaan ei tiedetä, joten tarina on pitkälti sepitteellinen, vaikkakin varsin uskottava, Mankellin kertojanlahjoista johtuen.

Helmikuu 1905. Anna Maria Lundmark seisoo reelingin laidalla Lovisa-laivan kannella samalla kun hänen aviomiehensä, perämies Lars Lundmarkin ruumis uppoaa mereen. Anna muistaa isänsä viimeiset sanat: "Köyhä enkeli, se sinä olet." Vuotta myöhemmin Anna omistaa Mosambikin portugalilaissiirtokunnan pääkaupungin suurimman bordellin. Sorretusta naisesta on tullut kaupungin voimahahmo, köyhästä enkelistä likainen enkeli. Kuka oli tämä nainen, joka päätyi Ruotsista Afrikkaan ja loi itselleen poikkeuksellisen valta-aseman? Ja mitä hänelle tapahtui?

Jenny Lawson: Let's pretend this never happened (a mostly true memoir)

Jenny Lawson kirjoittaa blogia nimeltä The Bloggess. Jos olet herkkähipiäinen, tämä blogi ei ole sinua varten. Lawson on julkaissut löyhästi omaelämäkerrallisen kirjan, jossa hän kertoo kaikenlaisista sattumuksista, ja niitä todella riittää: Let's pretend this never happened (a mostly true memoir) (Picador, 2013; ISBN 978-1-4472-2347-4).



Lukiessani kirjaa aika ajoin suorastaan kiemurtelin sohvalla, ja pidin hengähdystaukoja, nousten seisomaan ja kävelemään ympyrää. Kerta kaikkiaan, mitä tässä voisi sanoa, ajatus siitä että joku kertoo näin yksityiskohtaisesti yksityisyyden piiriin kuuluvista asioista, se on kerta kaikkiaan hämmentävää, ja lukija tuntee jonkinlaista myötähäpeää, tai olisiko tässä tapauksessa myötäylpeyttä siitä että tämmöisistäkin asioista voi kirjoittaa.

I’ve been blogging about my strange little life for almost a decade. It’s mainly dark humor mixed with brutally honest periods of mental illness.

Ja sitten on vielä se että tarinat ovat kertakaikkisen naurattavia, sellaisia ettei melkeinpä nahoissaan pysy niitä lukiessaan, ja nytkin tuntuu siltä että samalla sekä naurattaa että itkettää.

Lukijoita kirjalla varmasti on, blogin suosiosta päätellen. Lawsonin blogin postaukset saavat hurjia määrä kommentteja, yli 400 kommenttia näyttää olevan tavanomainen määrä palautetta.

Ilkka Ruostetsaari: Vallan sisäpiirissä

Ilkka Ruostetsaari kertoo Suomen eliitistä sekä siitä, kuinka eliitin jäseneksi päästään ja miten asema menetetään: Vallan sisäpiirissä (Vastapaino, 2014; ISBN 978-951-768-438-5)



Kirjoittajaa kuvataan teoksen esittelyssä sanalla "eliittitutkija", mikä herätti kahdenlaisia mielikuvia. Mitenkään elitistiseksi teosta ei voi sanoa, pikemminkin päinvastoin. Teos on sellainen joka olisi hyvä kenen tahansa saada käsiinsä, tai ainakin tutkimustyön keskeiset tulokset, erityisesti liittyen eliitin ja kansan väliseen kuiluun.

Onko kuilu leventymässä, vai voisiko ajatella että Suomessa tuloerojen kasvamisesta ja koulutuksen periytyvyydestä huolimatta eliitti ei siltikään ole niin suljettu piiri kuin julkisesta keskustelusta voisi päätellä?

Suomen tunnetuin eliittitutkija professori Ilkka Ruostetsaari tutkii uudessa kirjassaan suomalaisen eliitin ja valtarakenteen muuttumista 1990-luvun alusta 2010-luvulle. Ajanjaksoa ovat leimanneet 1990-luvun alun suuri lama, EU-jäsenyys, vuosituhannen vaihteen nousukausi ja IT-kupla, kansainvälinen finanssikriisi ja euroalueen velkakriisi sekä lukuisat poliittiset skandaalit. Yhteiskunnalliset muutokset ja murrokset ovat vaikuttaneet paitsi kansalaisiin myös vallankäyttäjiin.

Ruostetsaari selvittää, mitkä tekijät edistävät eliitin jäseneksi pääsemistä, ja kuinka eliittiasema säilytetään tai menetetään. Hän tutkii myös eliittiryhmien yhtenäisyyttä: eliittiin nousseiden yhteyksiä yhteiskunnan muihin vaikuttajiin ja eri instituutioihin, heidän asenteellista yksimielisyyttään sekä liikkumista eri eliittiryhmien välillä.

Markku Kuisma ja Pekka Seppänen: Suomen pahimmat bisnesmokat - tarinoita huippujohtamisesta

Markku Kuisma ja Pekka Seppänen tietävät mistä kertovat, ja kerrottavaa riittää kun puheeksi tulee se miten liiketoiminnassa voivat asiat mennä pahasti pieleen: Suomen pahimmat bisnesmokat - tarinoita huippujohtamisesta (Siltala, 2015).



Kirjoitustyyli on kolumnistinen ja terävän kantaaottava, samalla kun kirjoittajat katsovat asioita useasta eri näkökulmasta, niin että kirjassa kuvatut tapaukset limittyvät toisiinsa ja täydentävät toisiaan näppärästi. Moni lehtien palstoilla tänäänkin paistatteleva huippujohtaja näyttäytyy melko lailla toisessa valossa näissä tarinoissa, joista toki sopisi ottaa opiksi.

Hyvä johtaja onnistuu hukkaamaan miljoonan, mutta huippujohtaja hukkaa miljardin. Talvivaara, Olkiluoto, Sonera, Nokia, Stora Enso, Fortumin optiot... miksi kaikki ei suju niin kuin valtakunnan terävimmät aivot kuvittelivat? Miksi hienot strategiat osoittautuvat aina uudelleen toiveajatteluksi ja haihatteluksi? Miksi yritysten toimintaa ohjaa enemmän muoti kuin järki? Miksi toisten virheistä on yhtä vaikea oppia kuin omista? Entä onko valtio hyvä isäntä vai huono renki?

Talouden johtavat toisinajattelijat Markku Kuisma ja Pekka Seppänen analysoivat kirjassaan Suomen suurimpia bisnesmokia kriittisesti, mutta yrittäen ymmärtää. Tapansa mukaisesti - eli hyväntuulisen humoristisesti. Kirja sisältää tapauskertomukset muun muassa Sonerasta, Stora Ensosta, Fortumista, Talvivaarasta, Outokummusta ja monesta muusta kohtuuttomasti tai huolettomasti kohtaloonsa suhtautuneesta yrityksestä.

Fabien Nury ja Sylvain Vallée: Olipa kerran Ranskassa - suuri gangsterisota

Fabien Nury ja Sylvain Vallée kertovat toisen maailmansodan vaiheille sijoittuvista tapahtumista Ranskassa kirjasarjassa Olipa kerran Ranskassa - suuri gangsterisota. Ensimmäinen sarjakuvakirja on nimeltään Herra Josephin valtakunta (Gummerus, 2011; suom. Markku Salo; ISBN 9789512086511) ja toinen Korppien synkkä lento (Gummerus, 2012; suom. Markku Salo; ISBN 978-951-20-8851-5)





Sarjakuva toimii monella aikatasolla, välillä ollaan 1960-luvulla, välillä taas vuosisadan alkupuolella. Päähenkilö on liikemies Joseph Joanovic, joka pyöritti bisneksiään saksalaisten valtaamassa Ranskassa huolimatta juutalaisuudestaan, samaan aikaan kun avusti vastarintaliikettä.

Teossarja on palkittu parhaana jatkuvana albumisarjana Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla tammikuussa 2011. Kirja kertoo korruptiosta, vallankäytöstä, monenlaisesta kähminnästä sekä siitä, miten monta näkökulmaa samasta ihmisestä voi muodostua, ja miten hyvät tarkoitukset voivat kääntyä katastrofeiksi, ja toisaalta miten pimeydessä voi olla toivoa paremmasta.

Joillekin hän oli rikollinen, toisille hän oli sankari. Olipa kerran Ranskassa kertoo uskomattoman tosipohjaisen tarinan Joseph Joanovicin vaiheikkaasta elämästä. Joanovici, orpo juutalaispoika Balkanilta, nousi miehitetyssä Pariisissa toisen maailmansodan aikana lumpunkerääjästä miljonääriksi ja Ranskan rikkaimmaksi mieheksi. Hän oli romunmyyjä, yrittäjä, kaksoisagentti, "Pariisin kuningas”, huijari ja selviytyjä, joka vehkeili saksalaisten kanssa ja toimitti samanaikaisesti aseita vastarintaliikkeelle.