Kirja-arvioita ja muuta hämmästelyä
Mikko Kallinen vääntelee sanojen merkityksiä uuteen uskoon näissä pilakuvissa: Sormibrighton (Like, 2014; ISBN 978-952-01-1110-6).
Jotkut sanaleikeistä aukesivat vasta tovin kuluttua, jos silloinkaan, mutta kieltämättä näissä vitseissä on oma itunsa, kun yhtäkkiä oivaltaa että tavanomaisilla sanoilla voi olla jotain kovin kummallista sisältöä. Kaikkea sitä kirjaston sarjakuvahyllystä löytääkin.
Alan Moore ja Kevin O'Neill tarjoilevat Nemo-sarjan toisessa osassa paluun Natsi-Saksan vuoteen 1941: Nemo - the roses of Berlin (Knockabout Comics 2014; ISBN 978-0-86166-230-2).
Kuten muissakin League of extraordinary gentlemen -teossarjan osissa tarina kuvaa vaihtoehtoista todellisuutta, jossa historiasta tutut hahmot saavat tutusta poikkeavia rooleja, mikä tuo huumoria synkähköön tarinaan.
Natsisotilaat ovat etäohjattuja vaikeasti tapettavia zombeja, ja muitakin mutkia tässä on matkassa, kun Nemo ottaa mittaa Berliinin valtiaista. Ja kuten arvata saattaa, ei Berliinille ole hyvää luvassa kun merirosvot suuttuvat kohteluunsa.
En ole Ivan Turgenevia juurikaan lukenut, mutta kun tämä sattui kirjaston hyllyssä silmiin, pitihän se lainata: Kuningas Lear arolla (Otava, 1980; suom. Samuli S.; ISBN 951-1-05660-3).
Teos on uusintapainos vuonna 1886 ilmestyneestä käännöksestä, ja kääntäjä on salanimi.
Pakko on sanoa että tiukasti tämä pienoisromaani tarraa lukijaansa, ensi lauseista alkaen, jotenkin vääjäämättömältä tuntuu tämä kerronta, tarina tilanomistajasta ja hänen lapsistaan sekä siitä, miten hyvät aikomukset kääntyvät tragediaksi.
Turgenevin romaanissa ikään kuin jutustellaan, ja ohimennen kerrotaan tarinaa, mutta ei voi sanoa muuta kuin taituruudeksi tätä kerronnan sujuvuutta. Ja suomenkielinen käännös, se toimii yhä, vaikka vuosia on vierähtynyt, ja jokunen vanhahtava sana pikemminkin lisää tarinan uskottavuutta kuin haittaa lukemista.
Tästä se alkaa, Iain M. Banksin tieteisromaanien sarja, joka tunnetaan myös Kulttuuri-sarjana: Muista Flebasta (Loki-kirjat, 1993; suom. Ville Keynäs; ISBN 952-9646-99-2).
Luin teoksen aikoinaan englanniksi, Consider Phlebas, ja nyt vuosien jälkeen otin luettavaksi suomenkielisen käännöksen. Aikoinaan kyllästyin Kulttuuri-sarjan romaaneihin kun ne alkoivat toistaa itseään liiankin paljon, mutta nämä alkupään romaanit olivat aikanaan kova juttu, aivan muuta kuin mitä aiemmin olin tieteiskirjallisuudesta lukenut.
Nyt vuosien jälkeen romaania lukiessani tuntui paikka paikoin siltä, että tarina ei pidä kutiaan, ja selviä virheitäkin tarinan jatkuvuudessa oli, ihan kuin teksti olisi kirjoitettu hätäisesti ja viimeistelemättä. Toisaalta tässä romaanissa eivät Kulttuurin tekoälyt ole muuta kuin jossain kaukana taustalla, mikä on hyvä juttu, sillä mitenkään uskottavana ei (suhteellisen) hyväntahtoisten tekoälyjen roolia Kulttuurissa voi pitää.
Pitänee jatkaa näiden alkupään romaanien parissa, kun kerran tämä osoittautui vallan kelvolliseksi toisellakin lukukerralla.
Cyril Pedrosa tarjoilee omaelämänkerrallisia aineksia sarjakuvassa, jossa pohditaan miten tulisi elää ekologisesti, ja millaisia arkipäivän kommelluksia tämä pyrkimys voi eteen tuoda: Ekoloogiset (WSOY, 2011; suom. Saara Pääkkönen; ISBN 978-951-0-37814-4)
Kestävä kehitys tuntuu sarjakuvan perusteella välillä melko pinnalliselta ilmiöltä. Toisaalta tässä sarjakuvan kuvaamassa elämäntavassa ja näiden ihmisten pyrkimyksissä on myös yritystä ymmärtää, miten maailma toimii ja miten omat valinnat vaikuttavat maapallon tulevaisuuteen.
Mutta ennen kaikkea sarjakuva toimii mainioiden tilanteiden kautta. Epäilemättä todellisuus voi olla vieläkin ihmeellisempää, mutta sarjakuvaan tässä on aivan riittävän ihmeellistä kerrottavaa.
Juha Haataja työskentelee tutkimuksen tietotekniikan parissa ja pitää kirjallisuudesta, luonnosta ja valokuvauksesta.
Tekstit
