Veikko O. Haakana ja Ville Paakonmaa: Tavoitteena tunturi

Haeskelin kirjastosta Lapista kertovaa kirjallisuutta, ja sattumoisin kohdalle osui tämmöinen nuortenkirja yli puolen vuosisadan takaa, kirjoittajina Veikko O. Haakana ja Ville Paakonmaa: Tavoitteena tunturi (WSOY, 1959; kontrollinumero kr10324798).



Kirja kertoo kahden kaveruksen polkupyöräreissusta ympäri Lappia, ja tarinaan on istutettu seikkailukertomuksen kehyskin, kun kaikenlaista juonittelua ja suorastaan rikollista toimintaa paljastuu reissun mittaan.

Ei tämä mikään hassumpi tarina ollut, nostalgiafiiliksiä tästä tuli mieleen, vaikka en kyllä muista että nuoruudessa olisin Haakanan kirjoista erityisesti innostunut, vaikka jonkin hänen kirjansa varmaan tulinkin lukeneeksi.

Robert Frank: Black and white things

Robert Frankin tuttuja ja osin vähemmän tunnettuja valokuvia löytyy tästä näyttelyjulkaisusta: Black and white things (National Gallery of Art, 1994; ISBN 1-881616-25-8).



Teoksessa on vain 34 sivua, mutta niissä riittää katseltavaa. Mestarikurssin oppilaana tässä tuntee olevansa.

Robert Frank: Robert Frank

Harvemmin on niin että kirjan nimi ja kirjan tekijän nimi ovat samat, mutta näin on tämän Aperturen julkaiseman valokuvakirjan suhteen: Robert Frank (Aperture, 1976; ISBN 0-89381-002-9).



Ja kyllä, kirja on mustavalkoisen valokuvan juhlaa. Olen Frankin valokuvia katsellut moneen kertaan, mutta jälleen kirja pysähdytti.

Robert Frank: Richistan - a journey through the 21st century wealth boom and the lives of the new rich

Robert Frankin kirja löytyi kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä. Teos kertoo huippurikkaiden elämästä ja asenteista sekä siitä, millaiseksi yhteiskunta on muotoutumassa kun nämä ihmiset omistavat yhä suuremman osan kaikesta varallisuudesta: Richistan - a journey through the 21st century wealth boom and the lives of the new rich (Piatkus, 2008; ISBN 978-0-7499-2823-0).



Wall Street Journal -lehden toimittaja Robert Frank kertoo kirjassaan huippurikkaiden elämästä. Entä kuka sitten on huippurikas? Frankin mukaan omaisuutta täytyy olla vähintään kymmenen miljoonaa dollaria, jotta voi ajatella kuuluvansa rikkaiden ryhmään, mutta varsinaiset rikkaat ovat ne joilla omaisuutta on satoja miljoonia tai miljardeja.

Frank on päässyt seuraamaan läheltä kohderyhmänsä elämäntapaa ja ajattelua, ja jossain määrin kirjasta tulee tirkistelymäinen tunne. Toisaalta Frank myös analysoi kehityskulun taustaa, sitä miksi vauraus keskittyy ja miksi yhä enemmän on rikkaita jotka eivät ole perineet omaisuuttaan vaan ovat saaneet sen kasattua itse, esimerkiksi startup-yrityksen listautuessa pörssiin.

Samalla on yhä epävarmempaa, missä määrin tällaiset omaisuudet ovat pysyviä, sillä nopealiikkeisillä markkinoilla voi yhtä hyvin menettää kuin saavuttaa omaisuuksia.

Kirja kuvaa erityisesti amerikkalaista todellisuutta jossa rikkaat ovat rakentaneet itselleen aivan oman todellisuutensa, jossa palveluskunta hoitaa asiat ja esimerkiksi hovimestareille on kysyntää.

Samalla rikkaiden kesken on syntynyt kilpailua siitä kuka pystyy näyttämään olevansa menestynein, mikä on johtanut siihen että suurista omaisuuksista huolimatta eletään velaksi, koska kulutustason täytyy pysyä uskottavana vertaisryhmän silmissä. Aina on joku jolla on hienompi auto, isompi laiva tai komeampi loma-asunto.

Shannon Burke: Black flies

Shannon Burke on tehnyt tässä melkoisen työn ja kirjoittanut hyvinkin omaelämänkerrallisilta tuntuvista aineksista romaanin, joka vetäisi mukaansa heti ensi riveiltä alkaen: Black flies (Harvill Secker, 2009; ISBN 978-1-846-55283-0).



En tiedä voisiko kuvitella löytyvän rankempaa hommaa kuin olla ambulanssin ensihoitajana New Yorkin Harlemissa, mutta sellaisesta työstä tässä kerrotaan, ja tätä työtä Burke myös itse teki.

Ampumahaavat, sekoilevat huumeidenkäyttäjät ja mätänevät ruumiit ovat arkipäivää tässä työssä. Romaanin päähenkilö Ollie Cross tekee työtään vanhempien kollegoiden valvonnassa, ja hiljalleen työ alkaa sujua, mutta samalla yksityiselämä käy yhä vaikeammaksi rankan työn paineessa.

Romaani on lyhyt, 185 sivua, mutta siinä on kaikki oleellinen. Herkkähermoisia voi vaivata hyvinkin yksityiskohtainen lääketieteellisten ongelmien esittely, mutta sellaistahan elämä on, ainakin ensihoitajien näkökulmasta.

Burke kertoo siitä, miten tämän kaltainen työ kyynistää ja lopulta voi korruptoida niin että ensihoitajat saattavat ottaa asiakseen päättää elämän ja kuoleman kysymyksistä: kuka saa jäädä eloon ja kuka kuolee. Mutta sitten on sellaisia ihmisiä, joihin kyynisyys ei vain joistain kumman syystä tartu, jotka kaikesta päälle kaatuvasta kurasta huolimatta jaksavat uskoa työnsä mielekkyyteen.