Vuosi 2014 meni rutiinilla

Vuonna 2014 julkaisin täällä Valopolku-blogissa 368 postausta, mikä on vähemmän kuin vuonna 2013 (419 postausta) ja 2012 (519 postausta). Melkein kaikki postaukset olivat kirja-arvioita, paria tämän kaltaista ilmoitusluontoista postausta lukuunottamatta.

Joissakin postauksissa oli aiheena useampikin luettu kirja, joissakin taas kerrroin että kirja jäi kesken, mutta jonkinlainen muistijälki siitä piti kuitenkin jättää. Tosin oli myös kirjoja, jotka lainasin kirjastosta ja joita aloin lukea, mutta jotka totesin sitten sellaisiksi että niistä ei kannata mitään muistiin merkitä. Ja voi olla että pari luettua kirjaa jäi epähuomiossa ilman kirja-arvion kirjoittamista.

En lue kirjoja tasatahtiin kirja päivässä, vaan esimerkiksi loma-aikoina saattaa kirjoja mennä päivässä useitakin. Esimerkiksi nyt joulun tienoilla meni päivässä parhaimmillaan viisikin kirjaa, kun kärsin flunssasta eikä oikein muuhun riittänyt voimia.

Ongelmaksi tuli kyllä sitten selkävaivat, kun pitkään yhdessä asennossa kirjan ääressä oleminen jumittaa lihakset. Mutta tämäkin korjaantuu kunhan taas pääsen liikkeelle flunssasta toivuttuani.

Ennustukseni on, että vuosi 2015 menee samalla tavalla rutiinilla. Mutta yhtä tiivis lukemisen tahti ei välttämättä enää jatku, sillä vuosi vuodelta luettujen kirjojen määrässä on tullut pudotusta. Vuonna 2014 luettuja teoksia tuli noinkin paljon lähinnä siitä syystä että otin asiakseni käydä läpi kirjastosta löytyviä sarjakuvakirjoja. Veikkaisin kuitenkin että tuollaiset 300 kirjaa vuoteen 2015 mahtuu, ellei nyt jotain ihan kummallista pääse tapahtumaan.

Hyvää vuotta 2015 kaikille kirjojen ystäville, erityisesti niiden tekijöille!

Kaisa Kyläkoski: Tavarantasaajat Österholm ja Sutki

Kaisa Kyläkoski kertoo kahdesta 1800-luvulla Suomessa eläneestä rikollisesta, Patrik Österholmista ja Kaappo Sutkista, jotka kummatkin saavat kirjassa oman tarinansa näkyville: Tavarantasaajat Österholm ja Sutki (Books on Demand, 2010; ISBN 978-952-498-224-5).



Teoksen esittelytekstissä kerrotaan päähenkilöistä seuraavasti:

Vuosikymmeniä myöhemmin muisteltiin Patrik Österholmia ja Kaappo Sutkia suurrikollisina. Tässä kirjassa kerrotaan, mitä he tekivät 1860-luvun lopulla ja 1870-luvun alussa ansaitakseen maineensa. Eläessään aikana, jolloin vangit kahlittiin, valokuvat olivat uutuuksia ja karkurin perään huudettiin "seisahda taikka mä ammun". Österholm vaikutti Porin ympäristössä ja istui Turun vankiloissa. Kauhavalainen Sutki teki rikoksia Pohjanmaan lisäksi Hämeessä ja Haminassa ja oli vangittuna Vaasassa, Tampereella, Hämeenlinnassa ja Kuopiossa päätyen lopulta Siperiaan.

Teos teki vaikutuksen, erityisesti aihepiiriin perehtyneisyys. Kyläkoski kertoo eläväiseen tyyliin rikollisten "urasta" ja heidän monipolvisista pakoiluistaan. Netistä löytyi Sofia Kotilaisen asiantunteva arvio, josta lainaus:

Kaisa Kyläkoski kuvaa teoksessaan elävästi miesten vaiheita ja purkaa lukijan nähtäville rikosvyyhtien muotoutumista, selvittää pakoretkien onnistumista ja tarkastelee myös päähenkilöiden vankeudessa viettämää aikaa. Teoksen aihe on hyvin valittu. Kenties tutkimus olisi lukijan kannalta vieläkin kiinnostavampi, mikäli tekijä olisi taustoittanut tapahtumia runsaammin asettamalla ne laajempiin yhteyksiinsä ja kertomalla enemmän esimerkiksi ajan oikeusjärjestelmästä ja vankilaoloista yleensä. Toisaalta nyt päähenkilöiden elämäntarinat pääsevät ansaitusti esille, kun teos keskittyy syvällisemmin niihin.

Joann Sfar ja Lewis Trondheim: Dungeon zenith, Volume 2 - The Barbarian princess

Joann Sfar ja Lewis Trondheim tuovat fantasiasarjakuvaansa tällä kertaa uuden hahmon, barbaariprinsessan, jonka kohtalona näyttäisi olla naimisiinmeno korkeimman vallanpitäjän kanssa, vaikka oma mieli muuta sanoisi: Dungeon zenith, Volume 2 - The Barbarian princess (NBM, 2003; käännös englanniksi Joe Johnson; ISBN 978-1-56163-421-7).



Ja mitä siitäkin tulisi, jos prinsessa yrittäisi karata jonkin vähempiarvoisen kanssa, vaikkapa sellaisen jonka sankarillisuus on vähintäänkin kyseenalaista. Mutta toisaalta, ainahan voi olla kaikenlaisia yllätyksiä luvassa, ja loppujen lopuksi saattaa prinsessalla olla aivan oma tahto, joka puuttuu peliin tilaisuuden tullen.

Jouko Rikkinen: Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa

Jouko Rikkinen tarjoilee tiiviissä paketissa perustietoja luonnosta kiinnostuneille: Jäkälät ja sammalet Suomen luonnossa (Otava, 2008; ISBN 978-951-1-22221-7).



Tämänkaltainen tietokirja vaatisi arvioijakseen jonkun sellaisen, joka ymmärtää aiheesta enemmän kuin pelkät alkeet, ja joka tarvittaessa voisi kannustavaan tapaan tarjota osuvia korjauksia ja täydennysehdotuksia. Mutta kun en tällainen asian tuntija ole, todettakoon että teos tuntui pätevältä.

Olen aiemmin lainannut kirjastosta muun muassa Sata sammalta -teoksen, jonka kuvitus teki vaikutuksen, samaten kuin melkoisen perusteelliset tekstit. Rikkisen teos esittelee aihepiiriä laajemmassa ja tiiviimmässä muodossa, ja kyllä tästä apua tunnistamisessa olikin.

Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä

Tuttavani kanssa tuli kerran puhe Håkan Nesserin kirjoista tai oikeammin dekkareista, joista suuresti pidän, ja tuttavani kysyi olenko lukenut tämän romaanin, ja jouduin tunnustamaan että lukematta tämä teos on, mutta nytpä tilanteen korjasin: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä (Tammi, 2005; suom. Saara Villa; ISBN 951-31-3227-7).



Kirja kertoo 1960-luvun elämästä Ruotsissa, nuoruudesta, kasvamisesta aikuiseksi, mutta samalla tässä kerrotaan myös tarina rikoksesta, selvittämättömästä rikoksesta, joka värittää kirjan hahmojen loppuelämää.

Teoksen esittelytekstissä kerrotaan tarinasta näin:

Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä on voimakastunnelmainen romaani kesästä, jolloin tapahtuu "Se kauhea". Sinä kesänä, 1960-luvun alussa, 14-vuotiaan Erikin äiti joutuu sairaalaan ja Erik lähtee viettämään kesää jo aikuisen Henry-veljensä sekä koulutoverinsa Edmundin kanssa perheen kesäpaikalle, jota kutsutaan Genesaretiksi. Vaikka äidin sairaus painaa mieltä, luvassa on myös kaikkien aikojen loma saavathan he viettää kesää ilman vanhempien valvontaa! Lähistöllä lomaansa viettää myös Ewa Kaludis, joka on ollut Erikin ja Edmundin koulussa sijaisena ja joka on heidän mielestään ilmetty Kim Novak. Ewan kihlattu on tunnettu käsipalloilija ja tappelupukari Berra Albertsson. Isoveli Henrykin iskee silmänsä kauniiseen Ewaan ja pojat aavistavat, että siitä ei hyvää seuraa... Håkan Nesser luo nostalgisen kesäidyllin ylle tummanpuhuvia pilviä. Rikoskin tapahtuu, mutta romaani ei keskity syyllisen selvittämiseen, vaan siihen, miten tapahtumat vaikuttavat osallisten elämään, minkälaisen jäljen kokemus jättää.

Teoksen tunnelma on pohdiskeleva, viipyilevä, mietiskelevä, ja tässä on kyse yhtä lailla rakkaudesta tai siitä millaisena rakkauden voi ihminen kokea, yhtä lailla kuin rikoksesta, jolle löytyy monta erilaista selitystä, ja monta epäiltyä tekijäksi. Ja loppujen lopuksi teoksen voi lukea usealla eri tavalla, joko kuvauksena syyllisyydestä, tai yhtä lailla kuvauksena pyrkimyksenä sovitukseen rikoksesta joka jätti jäljet kaikkiin jota se kosketti.