Kai sitä voi pitää jotakuinkin kansallisena velvollisuutena lukea kirja siitä, miten Nokialle kävi niin kuin kävi. Eikä David J. Cord ihan mahdottoman epäuskottavasti Nokiasta kerro, vaikka paikka paikoin tuntuukin siltä että suomalaiselle monet kovin tutut asiat esitetään ikään kuin uusina oivalluksina: The decline and fall of Nokia (Schildts & Söderströms, 2014; ISBN 978-951-52-3320-2).
Jossain määrin teoksessa on syyllisten etsimisen makua, mutta ei häiritsevässä määrin. Se kylläkin pisti silmään, että muutamassa kohdin Cord lainaa nimettömäksi jääviä Nokian entisiä sisäpiiriläisiä, mutta kirjassa esitetyt mielipiteet ja lainaukset tuntuvat kovin tutuilta talouslehtien ja Helsingin Sanomienkin jutuista, joissa samat ajatukset on esitetty ex-nokialaisten omissa nimissä.
Mikä Nokian sitten kukisti? Vikaa tuntuu olleen isoksi paisuneessa organisaatiossa, jossa katosi tekemisen ydin ja tuloksena oli tuotelanseerauksia, joissa tarjottiin sinänsä hyvää tekniikkaa mutta huonosti toteutettuna, siinä määrin että Nokian maine kärsi.
Ja samaan aikaan Apple ja muut kilpailijat toivat markkinoille uudenlaisia tuotteita, joihin Nokia ei enää ehtinyt vastaamaan kun yhtiössä yritettiin hätäisesti pysyä kilpailussa mukana.
Nokialla oli osaamista ja kykyä, mutta paketti hajosi, eikä yhtiö enää kyennyt tekemään riittävän hyviä päätöksiä siitä mihin tulisi fokusoitua. Kun yritettiin tehdä kaikkea, lopulta ei oltu hyviä enää missään.
Nokia teki parhaimmillaan aivan erinomaisia tuotteita, jotka insinöörimäisyydessään kuitenkin toimivat tarkoituksessaan riittävän hyvin, mutta kun markkinat muuttuivat toisiksi älypuhelinten myötä, ei Nokia enää osannut tarttua tilaisuuteensa.
Tai pikemminkin oli niin, että yritettiin kyllä, mutta tulokset olivat keskinkertaisia ja osin suorastaan surkeita, esimerkkinä Ovi-kauppa ja sen katastrofaalinen lanseeraus.
Tekstit
