Marian Keyes: Mercy Closen mysteeri

Jatkoin chick lit -teemaan tutustumista. Yksi tämän genren yhteydessä usein mainittu kirjailija on Marian Keyes, jolta lainasin uudehkon romaanin: Mercy Closen mysteeri (Tammi, 2014; suom. Liisa Laaksonen; ISBN 978-951-31-7816-1).



Kirjassa oli suorastaan hämmentävä määrä tapahtumia, ja yhtä hämmentävää on että tätä kirjoittaessa en muista juuri mitään teoksesta, muuta kuin sen että tässä ikään kuin luotiin puitteet kokonaiselle kirjojen sarjalle, hyppien asiasta toiseen, ja käyden myös läpi aiemmin tapahtuneita asioita ikään kuin olisi olemassa kirjasarja josta referoida.

No, kävinpä kaivamassa netissä kirjan esittelytekstin*, ja hiljalleen alkaa muistikuvia palailla siitä mistä kirjassa on kyse.

Samalla kävi ilmi, että kyseessä on kuin onkin kirjasarja, jossa ei kylläkään ole kyse saman päähenkilön ympärille kudotuista tarinoista, vaan kirjoista joissa kerrotaan "Walshin perheen" naisten elämästä. Tässä teoksessa kerrotaan nuorimmaisen, Helenin tarina.

Nyt kun muistikuvat alkavat hiljalleen palautua, muistan että päähenkilön kärsimä mielisairaus on yksi kirjan teemoista, se että hän näkee asioita joita ei todellisuudessa tapahdu. Ja samaan aikaan hänellä on monenlaista ihmissuhdekuviota vireillä, ja kaiken lisäksi hän ottaa työkseen jäljittää kadonnutta entisen poikabändin jäsentä, jolloin meillä on ainekset kohtalaisen saippuaoopperamaiseen keitokseen.

Ja kyllähän Keyes osaa kirjoittaa, vaikka nyt sitten kävikin niin että kirjan lukemisesta ei jäänyt juuri mitään pysyvämpää jälkeä. Mutta epäilemättä teoksella on oma kohderyhmänsä, chick lit -kirjallisuuden kuluttajat.

* Teoksen esittelyteksti:

Kolmekymppisellä Helenillä ei mene kovin hyvin: hän joutuu rahapulan vuoksi luopumaan ihanasta kodistaan ja muuttamaan takaisin vanhempiensa luo. Uusi, kuuma poikaystävä Artie kyllä tuo Helenille lohtua, mutta Artien ex-vaimossa ja kolmessa lapsessa on hiukan sulateltavaa. Ja kun Helen eräänä aamuna luulee taivaalla lentäviä lokkeja korppikotkiksi, on aika myöntää että masennuskin on uusiutunut.

Kun ärsyttävä ex-poikaystävä Jay sitten ilmaantuu takaisin kuvioihin ja tarjoaa Helenille töitä yksityisetsivänä, Helen ei voi kieltäytyä. Tehtävänä on löytää Wayne, aiemmin suursuositun poikabändin äkillisesti kadonnut jäsen, sillä comeback-keikka lähestyy mutta bändin outolintua ei näy missään. Tehtävä osoittautuu kimurantiksi ja vie Helenin supertähtien loistokkaaseen mutta vinksahtaneeseen maailmaan. Helen kuitenkin selvittää hankaluudet suorapuheisuuden, sinnikkyyden ja mustan huumorin voimalla. Unohtamatta kunnon lääkitystä.

Stephen King: Tapahtumapaikkana Duma Key

Kauhua ja fantasiaa, sitä tarjoilee Stephen King runsain mitoin tässä romaanissa, jossa pohditaan taiteen olemusta ja taiteilijan kyvyn merkitystä, ja samalla myös sitä millaisessa todellisuudessa elämme ja missä määrin todellisuuden luonteeseen voi vaikuttaa: Tapahtumapaikkana Duma Key (Tammi, 2009; suom. Ilkka Rekiaro; ISBN 978-951-31-4624-5).



Kirja on melkoinen järkäle, 639 sivua, ja siinä on tyhjäkäyntiä niin että paikka paikoin hyppelin sivukaupalla eteenpäin. Mutta tarina vetää silti eteenpäin tehokkaasti, ja parhaimmillaan King onnistuu pohtimaan taiteen tekemisen mysteeriä omaperäisellä ja syvällisellä tavalla, ilman että tarinan paranormaalit elementit nousevat liikaa pääosaan.

Parhaimmillaan kirja on teoksen alkupuolella, kun King virittelee näyttämöä myöhemmille tapahtumille ja rauhallisesti pohdiskelee sitä kykyä joka taiteilijalla on näkiessään jotain erityistä ja uutta ympäröivässä todellisuudessa. Kirjoittamisen kyky Kingillä on tallella, ja kertomisen vimmaa tuntuu olevan riittävässä määrin.

Joann Sfar: Rabbin katti 2 - Maanpäällinen paratiisi

Joann Sfar jatkaa puhuvan kissansa tarinaa tässä kirjassa, jossa juutalaiset elävät elämäänsä Afrikassa, yrittäen tulla toimeen maailmassa joka tuntuu muuttuvan yhä vieraammaksi: Rabbin katti 2 - Maanpäällinen paratiisi (Egmont, 2007; suom. Kirsi Kinnunen ja Saila Kinnunen; ISBN 978-952-469-761-3).



Kirjan tarinat ovat lempeän tunnelmoivia, näissä ei ole isoa dramatiikkaa, mutta jollain tavalla ne kuitenkin pyrkivät valottamaan maailman tilaa, niitä kummallisia käänteitä joita elämä väistämättä tuo mukanaan. Mikä on ihmisen paikka elämässä, ja millaista elämän oikeastaan pitäisi olla?

Niina With: Taisit narrata, Stella

Jatkoin seikkailuani chick lit -kirjallisuuden parissa, ja tällä kertaa sain juuri sellaisen ähkynmakean pakkauksen jota tästä kirjallisuudenlajista odotinkin löytäväni. Mutta ei tämä Niina Within romaani sentään aivan mahdottoman kauhea luettava ollut: Taisit narrata, Stella (Myllylahti, 2013; ISBN 978-952-202-458-9).



Kirja on tekopirteä, tuotemerkkejä täyteen ahdettu ihmissuhdesekoilujen soppa, jossa on kuitenkin siellä täällä merkkejä kirjoittamisen ja kertomisen taidostakin. Mutta epäilemättä en ole tämän kirjan kohderyhmää, en edes tämän kirjan kohderyhmän kohderyhmää, enkä välttämättä myöskään kohderyhmän kohderyhmän viiteryhmää.

Silti, kirja tuli luettua loppuun, hyppien yli pahimmat tuotemerkkiluetteloiden ja ihkuttelujen viidakot. Höpsähtely oli siinä määrin yliampuvaa, että tyylilaji menee pitkälle huumorin puolelle, mikä osin on saattanut olla kirjoittajan tarkoituskin.

Veronica Henry: The beach hut

Sain jotenkin päähäni tarkistaa, mitä oikein tarkoittaa "chick lit" -kirjallisuus, ja netistä löytyikin useita listoja tällä leimalla varustetuista kirjoista ja kirjailijoista. Niinpä tartuin tähän Veronica Henryn romaaniin, odottaen saavani lukea shoppailusta ja sen sellaisesta, mutta melko toisenlainen tämä kirja oli, ihan oikeaa kirjallisuutta: The beach hut (Orion, 2010; ISBN 978-1-4091-1995-1).



Teos on kokoelma englantilaiselle rannalle sijoitettuja kertomuksia, tai pikemminkin kyse on pieniin rantamökkeihin sijoittuvista elämäntarinoista. Kesän mittaan mökkien ympäristössä tapahtuu monenlaista pientä ja isompaa draamaa, joiden käsittely kirjassa on enemmänkin novellistiikkaa kuin romaanin kirjoittamista, mutta jonkinlainen romaanin kaarikin tässä on tarinoiden puitteena.

Teos on epäilemättä viihdekirjallisuutta, mutta kirjassa on vakavampi ja syvällisempi ulottuvuus, josta pidin paljon, siinä määrin että kirja tuli luettua lähes kannesta kanteen, mitä nyt paikoitellen vähän hypin yli kohtia joissa oli ylenmäärin "chick lit" -pitoisuutta.