Ursula Poznanski: Vii5i

Ursula Poznanski on kirjoittanut sarjamurhaajatarinan, jossa rikollinen tarjoilee poliisille vihjeitä geokätköilyn muodossa: Vii5i (Atena, 2013; suom. Anne Mäkelä; ISBN 978-951-796-947-5).



Tässä ote teoksen esittelytekstistä:

Nainen löytyy murhattuna lehmälaitumelta. Hänen jalkapohjiinsa on tatuoitu karttakoordinaatit, joiden osoittamassa paikassa odottaa löytö: muovikelmuun pakattu käsi ja arvoitus, jonka ratkaisu johtaa seuraavalle makaaberille rasialle. Murhaaja on luonut äärimmäisen julman geokätköilypelin, jonka avulla hän ohjaa Salzburgin poliisin etsivää Beatrice Kasparya aina uusien vihjeiden luo, kunnes etsivä huomaa olevansa itsekin jahdin kohteena. Viisi on nopeatempoinen ja kirjallisesti korkeatasoinen trilleri, joka on kerännyt Euroopassa niin lukijoiden kuin kriitikoiden suosion.

Naispuolisen poliisietsivän kautta tarinaan tulee hiukan erilainen näkökulma poliisityön arkeen. Toisaalta jotenkin pisti silmään, että Itävallassa ehkä ollaan naisten ja miesten tasa-arvokysymyksissä Suomea melko lailla jäljessä, tai ainakin kirjan tähän asiaan liittyvät argumentit tuntuivat kummallisilta, ikään kuin nykypäivänä todellakin oltaisiin tässä määrin patriarkaalisten valta-asetelmien vankina.

No, tarina sinänsä kyllä rullaa eteenpäin tehokkaasti, ehkä liiankin tarkoitushakuisesti, ja geokätköily juonen osana istuu hyvin tämän tyyppiseen kovaotteiseen jännäriin.

Christophe Blain: Maalari ja merirosvo - Hyisille vesille

Christophe Blainin sarjakuvan toisessa osassa purjehditaan etelään, Etelämantereen tuntumaan saakka, eikä seikkailusta tule helppo, kun kylmyys ja outo ympäristö vaatii veronsa: Maalari ja merirosvo - Hyisille vesille (WSOY, 2005; suom. Saara Hyyppä; ISBN 951-0-30266-X).



Viisiosaisen sarjakuvan toinen osa keskittyy enemmänkin tunnelman ja ympäristön kuvaamiseen eikä niinkään juonenkäänteisiin, ja kohtalaisen hyvin Blain tarinansa pyöräyttää siihen malliin että maalarin reissu merirosvojen kanssa jäävuorten keskelle tuntuu jotakuinkin uskottavalta.

Christophe Blain: Maalari ja merirosvo - Amerikkaan

Tässä Christophe Blainin sarjakuvassa eletään 1700-lukua, purjelaivojen aikakautta, ja mitenkäs muuten, merirosvoista tässä on kyse, ja kummallista kyllä, taidemaalarista joka lähtee merille: Amerikkaan (WSOY, 2004; suom. Saara Hyyppä; ISBN 951-0-29518-3).



Tässä Maalari ja merirosvo -sarjassa on kaikkiaan viisi osaa, ja ensimmäisessä maalari tulee houkutelluksi Pariisissa merirosvojen matkaan, Amerikan reissulle.



Piirrosjälki on rosoista mutta luo tarinaan uskottavuutta ja omaperäisyyttä, mitenkään silotelluksi ei tätä ajankuvaa voi sanoa. Ja merirosvous on likaista puuhaa, se käy kirjasta hyvin ilmi.

Jodorowsky ja Moebius: Incal

Jodorowsky on kirjoittanut ja Moebius kuvittanut tämän fantasiasarjakuvan, jossa kuvataan hyvän ja pahan välistä taistelua suurimittaisen avaruusoopperan kulisseissa: Incal (Egmont, 2011; ISBN 978-952-233-407-7). Teoksen ovat suomentaneet Kirsi Kinnunen ja Saila Kinnunen.



Teoksessa on yli 300 sivua, ja se sisältää seuraavat sarjakuva-albumit: Musta Incal, Valon Incal, Alinen maailma, Ylinen maailma, Viides olomuoto - uinuva galaksi ja Viides olomuoto - planeetta Difool.



Täytyy kyllä sanoa, että paikka paikoin tarina oli vaivaannuttavan nolostuttava, enkä taida olla tämmöiselle kertomukselle oikeaa kohderyhmää, muutama kymmenen vuotta liikaa ikää kaiketi, ja ehkä tämmöisestä suurimittaisesta avaruudessa käytävän sodan tarinasta on jo aikakin ajanut ohi.

Mutta muutamassa kohdin tarina rullasi eteenpäin ihan mallikkaasti, eikä Moebius piirtäjänä ole rutiininomaisimmillaankaan huono.

Edward S. Aarons: Tehtävä Cong Hai Kill

Kirjaston kierrätyskirjojen hyllystä löytyi tämmöinen kioskikirja, kirjoittajana Edward S. Aarons. Kirja näytti siinä määrin kummalliselta että pitihän tähän tutustua: Tehtävä Cong Hai Kill (Viihdekirjat, 1974; suom. Matti Hossa).



Tarina veti kohtalaisen hyvin, vaikka melko lailla tavanomainen James Bond -tyylinen seikkailu tässä on kyseessä. Päähenkilö Sam Durell saa tehtäväkseen noutaa Thaimaasta rikollisten puolelle loikannut entinen amerikkalainen agentti. Kaikki ei tietenkään ole ihan sitä miltä näyttää, ja Durell joutuu keskelle juonittelua jossa yllätys seuraa toistaan.

Teoksen suomennus oli paikka paikoin vaivaannuttavan kömpelöä, enkä usko että alkukielinen tekstikään on säilyttänyt uskottavuuttaan näihin päiviin saakka.