Pauli Marttina: Vahingossa Venezuelaan - kevyt kertomus raskaasta retkestä

Pauli Marttina lähti sodan jälkeen Ruotsin kautta pakomatkalle, ja matka päätyi Venezualaan. Marttina oli sodassa melkoinen tekijä kaukopartiohommissa, ja Suomesta lähtö oli tästä näkökulmasta perusteltua. Mutta helppoa ei ollut ulkomaillakaan: Vahingossa Venezuelaan - kevyt kertomus raskaasta retkestä (WSOY, 1952; kontrollinumero kr12261491).



Kirja on kirjoitettu kevyehköön tyyliin, kuten teoksen otsikkokin jo paljastaa, mutta rivien välissä on luettavissa melkoista harmin tunnetta ja voimattomuutta elämän olosuhteista, Venezuela kun ei ollut suomalaisille mikään kultakaivos, työt olivat vähissä ja kunnolliset asunnot olivat kortilla.



Marttina kirjoittaa kuin ammattilainen, mikä hän olikin, sillä Suomeen Marttina palasi vuonna 1950 ja toimi mm. Helsingin Sanomien ulkomaanosaston toimittajana. Kirja ilmestyi vuonna 1952.

Kuvaus Venezuelan yhteiskunnasta on tarkkasilmäinen, ja tuntuu siltä että maailma ei ole noista päivistä välttämättä suuresti muuttunut Latinalaisessa Amerikassa, favelat yhtä lailla ovat olemassa tänäkin päivänä.

Carl Hiaasen: Pintaviiltoja

Luulen lukeneeni tämän Carl Hiaasenin jännärin joskus aikoinaan, englanninkielisenä versiona, mutta kun tartuin tähän suomennettuun kirjaan luin sen jotakuinkin kannesta kanteen, sillä näppärästi Hiaasen pyörittää tarinaansa jossa kauneusleikkaukset laitetaan melko lailla uuteen uskoon: Pintaviiltoja (Gummerus, 1997; suom. Osmo Saarinen; ISBN 951-20-4961-9).



Kirja kertoo plastiikkakirurgista, tai oikeammin lääkäristä joka tekee plastiikkakirurgisia operaatioita vaikka on varsinainen tohelo ammatissaan, mutta mikäs siinä kun rahaa tulee rutkasti.

Kun sitten yksityisetsivä alkaa selvittelemään vuosia sitten kadonneen naisen tapausta alkaa yhtä ja toista piilotettua paljastua, vaikka kuinka yrittäisi peitellä jälkiä.

Ihan parasta Hiaasenia tämä romaani ei ole, mutta melkoisen vetävä juttu joka tapauksessa, kuvaus amerikkalaisesta elämänmenosta mustalla huumorilla maustettuna; kovin paljon mustempaa huumori ei enää voisikaan olla.

Iain Banks: Siirtymä

Iain Banks laskostaa lukijan pään moninkerroin tällä tarinalla vaihtoehtoisista todellisuuksista. Kirjassa käydään taistelua todellisuuden luonteesta, ja maailmasta toiseen hyppääminen on lähtökohta kertomukselle jonka totuudellisuus on hämärän peitossa. Kuka kertoja loppujen lopuksi on, ja onko kaikki houreista kuvitelmaa: Siirtymä (Gummerus, 2013; suom. Sari Karhulahti; ISBN 978-951-20-8660-3).



Teoksen läpäisee musta huumori, ja muuten teoksessa olisikin kestämistä, niin raadollinen on tämän vallanhimon ja juonittelun kudelma, jossa kokonaisia maailmoja käytetään pelinappuloina, ja ihmisen identiteetti on vaihdettavissa kuin arkinen vaatekappale.

Tarina veti alusta alkaen niin tiiviisti että hengähdystaukoja ei kovin paljon ehtinyt pitää, oli selvitettävä mistä tässä on kyse. Ja lopuksi jäljelle jäi kysymys siitä, mikä ihmisen todellisuus loppujen lopuksi on, mistä se muodostuu ja kuka sen määrittää.

Manu Larcenet: Pieniä voittoja

Juuri kun pääsin haukkumasta Manu Larcenetin sarjakuvakirjan Robin Hoodista, tarttui käsiin tämä toinen, jota ei voi juuri kuin kehua, sen verran elämänmakuista kuvausta oman elämänsä antisankareista tässä kerrotaan: Pieniä voittoja (WSOY, 2006; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 951-0-32199-0).



Teos on palkittukin (Prix du meilleur album, Angoulême, 2004), eikä ihme, siinä määrin mukavasti tässä kerrotaan elämänsä yksinäisyyteen jumittuneesta päähenkilöstä ja hänen vaikeuksistaan tulla toimeen muiden ihmisten kanssa. Mutta olisiko tässä silti avausta johonkin toisenlaiseen, jopa elämänkumppanin löytämiseen, siinä määrin kun päähenkilö neurooseineen sellaiseen kykenee.

Manu Larcenet: Robin Hood - metsien ikämies

Mitähän sarjakuvan tekijällä on ollut hampaankolossa Robin Hoodia kohtaan? Joka tapauksessa Manu Larcenet laittaa metsässä vaanivan rosvon apureineen siinä määrin kolhonmustan tarinan pyörteisiin että isommasti ei hymyilytä, vaikka sinänsä huumoria - mustaa sellaista - tästä sarjakuvakirjasta kyllä löytyy: Robin Hood - metsien ikämies (WSOY, 2005; suom. Heikki Kaukoranta; ISBN 951-0-30853-6).



Parodiaa tässä yritetään Robin Hoodista tehdä, mutta kuvaus vanhoilla päivillään höperöksi tulleesta rosvojen sankarista ei erityisemmin sytytä. Hienovaraisempi tapa lähestyä tarinaa olisi voinut toimia paremmin.