keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Brian K. Vaughan: Runaways Vol. 1

Brian K. Vaughan on kirjoittanut tämän sarjakuvakirjan jossa lasten suhde vanhempiin yhdistetään omaperäisellä tavalla supersankaritarinoihin: Runaways Vol. 1 (Marvel Comics, 2006; ISBN 0-7851-1876-4).



Aika monissa supersankaritarinoissa sankari on orpo tai sitten sankarin vanhemmille tapahtuu jotain ikävää. Mutta mitä jos kävisi ilmi, että omat vanhemmat ovat supersankareita, eikä siinä vielä kaikki, vaan he olisivat supersankariroistoja. Tästä lähtee liikkeelle pakomatka, jossa vanhemmat yrittävät saada lapsensa kiinni, ja lapset yrittävät parhaansa mukaan pysyä pakosalla samaan aikaan kun he opettelevat juuri ilmi tulleita erikoisia kykyjään.



Tarina oli ihan kohtuullisen hyvin kirjoitettu ja piirretty, mutta ei loppujen lopuksi erityisen omaperäinen. Se tässä ehkä oli hyvää, että tyypillistä supersankarirekvisiittaa on kohtuullisen vähän, ja ehkä se myös että kyse ei ole pelkästään aivottomasta voimien käytöstä vaan samalla ratkaistaan eräänlaista salapolisitarinaakin. Tämä yksi kirja tätä tavaraa oli kuitenkin riittävästi.

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Douglas Preston: Tyrannosaur Canyon

Douglas Preston tarjoilee jännärin, jossa hankalakulkuisen erämaa-alueen keskellä etsitään dinosaurusten luita, ja samalla ollaan tieteellisen läpimurron kynnyksellä. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä joku taho haluaa pitää löydön salassa kaikin mahdollisin keinoin: Tyrannosaur Canyon (Pan, 2007; ISBN 978-0-330-44864-2).



Kirjan ihmishahmot ovat melkoisia stereotypioita, niin että kauniit, rohkeat ja rikkaat sankarit puolustautuvat pahoja, kavalia ja kaikin tavoin epämiellyttäviä roistoja vastaan.

Mutta kuvaukset vaeltamisesta kanjonien täyttämässä erämaassa olivat varsin makuisia, niin että tarina tuli luettua, paikka paikoin hyppien kohdissa joissa teksti tuntui erityisen epäuskottavalta.

Tämä on tusinajännäri jossa kuitenkin on jotain aitoa, erämaassa kulkemisen henkeä.

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Warren Ellis ja Darick Robertson: Transmetropolitan 2 - Lust for life

Warren Ellis on kirjoittanut ja Darick Robertson piirtänyt tämän sarjakuvan, jossa toimittaja Spider Jerusalem on palannut kaupunkiin ja hyökännyt rytinällä korruptoituneen ja kieroutuneen yhteiskunnan epäkohtien kimppuun: Transmetropolitan 2 - Lust for life (DC Comics, 1998; ISBN 1-56389-481-5).



En aiemmin juuri arvostanut Ellisin kirjoittajantaitoja, mutta täytyy myöntää että näissä Spider-tarinoissa on ytyä. Poliittisen korrektiuden ja terveysvalistuksen ynnä muun sellaisen hyvätapaisuuden voi unohtaa, sillä ketjupolttava, kännäävä ja lääkkeitä ja huumeita väärinkäyttävä toimittaja on niin kaukana kenenkään esikuvasta kuin vain voi olla.

Mutta samalla tässä dystopiana esitetyn modernin yhteiskunnan kuvauksessa on totta vähintään toinen puoli. Pakostakin joutuu miettimään, mihin oikein olemme menossa, tätäkö elämältä haluamme?


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Andy McNab: Silencer

Nyt täytyy myöntää, että minulla ei tätä kirja-arviota kirjoittamaan ryhtyessä ollut juuri millaista mielikuvaa mitä tässä Andy McNabin jännärissä tapahtui, vaikka oletin sen lukeneeni vähän aikaa sitten: Silencer (Bantam Press, 2013; ISBN 978-0-593-06524-2).



Kun sitten vilkaisin kirjan esittelytekstejä netistä, teos palautui mieleen, mutta oikeastaan toivoin ettei niin olisi käynyt, sillä tarina ja sen tarkoituksellinen väkivalta ei hyvältä tuntunut. Muistan lukeneeni teosta harppoen pitkiä pätkiä tekstissä ja luntaten loppuratkaisun, mutta siinäkin oli oikeastaan liikaa.

Teos kertoo erikoisjoukkojen sotilaasta Nick Stonesta, joka aikoinaan oli tekemisissä huumekartelleja kohtaan suunnattujen operaatioiden kanssa, ja nykyään elelee vaimonsa kanssa Moskovassa. Mutta menneisyyden haamut palaavat vainoamaan Stonea - tässä näköjään ajaudun käyttämään samanlaisia kielikuvia kuin kirjan esittelyteksteissä - ja sitten ollaankin valmiina rymistelemään maasta ja maanosasta toiseen.

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Arturo Pérez-Reverte: Merikartta

En ole Arturo Pérez-Reverten kirjoihin aiemmin tarttunut, mutta tämä odotti kirjaston palautettujen kirjojen hyllyssä sen näköisenä että voisi tätä lukeakin, vaikka hiukan paksulta kirja vaikutti: Merikartta (Like, 2004; suom. Mirja Halonen; ISBN 952-471-458-2).



Kirjan kertojaminässä tuntuu olevan tarkoituksellista Moby Dick -viittausta, jopa siinä määrin että kertomisen maneerit häiritsivät heti alusta lähtien. Mutta tarina ei hassumpi ollut, kyse on toistensa kanssa kilpailevista haaksirikkoutuneiden laivojen metsästäjistä, jotka etsivät Välimerelle kadonnutta laivaa. Pituus- ja leveyspiirit tuottavat päänvaivaa eikä vihjeiden tulkitseminen ole helppoa, mutta vanhat merikartat johdattavat etsijöitä eteenpäin.

Kirjan hahmot jäävät melko etäisiksi, ja vaikka tarinassa on oma hohtonsa, alkoi sivumäärä hiljalleen puuduttaa, ja puolessavälissä jätin lukemisen kesken. Toki lunttasin teoksen lopusta sen miten tarinassa lopulta kävikään. Tämän kaltainen suurilla pensselinvedoilla piirretty historiallinen seikkailuromaani ei vain jaksa nykyään kiinnostaa.