Ransom Riggs ja Cassandra Jean: Miss Peregrines home for peculiar children - the graphic novel

Ransom Riggs on kirjoittanut ja Cassandra Jean kuvittanut tämän tarinan, jossa tehdään aikamatka 1940-luvun Englantiin ja samalla liikutaan erikoislaatuisten fantasiaelementtien maailmassa: Miss Peregrines home for peculiar children - the graphic novel (Headline, 2013; ISBN 978-1-4722-1056-2).



Heti kärkeen on sanottava, että tarina koukutti niin kovasti että olin jo varaamasta kirjastosta jatko-osaa, kunnes tajusin että teoksen jatko-osa ilmestyy vasta vuonna 2014. Ja sitten tajusin että nythän on jo vuosi 2014, mutta eipä se auttanut sillä teos ei ollut vielä saatavilla.



Teos perustuu Riggsin kirjoittamaan samannimiseen romaaniin, joka on suomennettu nimellä Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. Romaanin sarjakuvasovitus onnistuu luomaan omalaatuisen kuvan menneestä maailmasta ja oudoista ilmiöistä.

Päähenkilön isoisä on kertonut hänelle lapsena mielikuvituksellisia tarinoita, mutta iän karttuessa näiden satuilujen luonne paljastui. Kunnes sitten isoisä kuolee, ja käy ilmi että hänen tarinoissaan saattoi olla perää.

Anton J: Pirstaleinen satu - Skitsofreenikon elämää

Nimimerkki Anton J:n omakustanne kertoo skitsofreniaa sairastavan maailmasta, sisältä käsin, ja vaikka on vaikea tietää miltä tähän tautiin sairastuneesta todella tuntuu, jonkinlaista autenttista ääntä tässä lyhyessä kirjassa on havaittavissa, ja vähintäänkin tämä on yritys kuvailla jotain sellaista joka on sanojen ulottumattomissa: Pirstaleinen satu - Skitsofreenikon elämää (Books on Demand, 2013; ISBN 978-952-286-595-3).



Kirjanen kuvaa psyykkisesti sairaan ihmisen kokemuksia, ja nopeasti kirjoitetun lyhytproosan lisäksi teoksessa on runoja, joissa on aistittavissa omakohtainen kokemus taudin runtelemasta ihmisestä ja hänen vääristyneestä maailmastaan. Antonin maailmassa on ikään kuin viisi vahvaa tunnetilaa, ja niiden väliset siirtymät, ja riippuen tunnetilasta on kokemus maailmasta hyvin erilainen, joskus vallassa on Kiihko, joskus Myötäilijä, joskus taas Holtiton on vallassa.



En tiedä psykologiasta tai psykiatriasta juuri mitään, ja olisi mielenkiintoista tietää mitä mielenterveyden ammattilainen tästä kirjasta ajattelee, mutta vaikutuksen tämä teos joka tapauksessa teki, lyhyydessään ja katkelmallisuudessaan.

Al Ewing ja Henry Flint: Zombo - Can I eat you please?

Al Ewing ja Henry Flint ovat tehneet zombi-tarinan joka unohtaa tämäntyyppisen kauhukirjallisuuden tyypilliset kliseet ja sen sijaan yhdistää huumorin maailmanlopun meininkiin: Zombo - Can I eat you please? (Rebellion, 2010; ISBN 978-1-907519-25-3).



Kirja kertoo ihmiselle vihamielisistä planeetoista, ja näissä olosuhteissa selviytymään suunnitellusta zombista joka on äärimmäisen kohtelias ja kysyy lupaa ennen kuin syö ketään.

Vaikka kuvittelin tietäväni mitä odottaa, kirja yllätti silti, esimerkiksi siinä vaiheessa kun lähistöllä olevan avaruustukikohdan sisällä ruvettiin pitämään Idols-tyyppistä kisaa, johon zombi innokkaana otti osaa.



Hämmennys ja hämmästys vaihtui kirjaa lukiessa ajoittaiseen hymynkareeseen, joka vieläkin tuppaa naamalle kun teosta tässä mietiskelee.

Mark Millar ja John Romita Jr: Kick-ass

Mark Millar on kirjoittanut ja John Romita Jr piirtänyt tämän sarjakuvan, joka väkivaltaisuudessaan oli paikoitellen suorastaan inhottava, siinä määrin että on ihmeteltävä mitä tässä yritetään saada sanotuksi: Kick-ass (Titan Books, 2010; ISBN
978-0-85768-102-7).



Sarjakuva kertoo lukiossa opiskelevasta Dave Lizewskistä, jolla on päähänpiintymä supersankareista. Dave hankkii itselleen supersankariasun ja päättää ruveta toimimaan kuten ihailunsa kohteet. Turpiin tulee niin pahasti että Dave joutuu pitkäksi aikaa sairaalaan.

Kun hän toivuttuaan jälleen palaa kadulle supersankariasussaan ja pelastaa miehen pahoinpitelyltä, lataa paikalla ollut ohikulkija tapahtumasta videon nettiin, jolloin Daven supersankarihahmosta tulee kuuluisa.



Sarjakuvasta on tehty samanniminen elokuva, jota en ole nähnyt. Jossain määrin tuntuu siltä, että tässä sarjakuvassa kritisoidaan julkisuudenkipeyttä ja sankarimyyttiä, mutta samaan hengenvetoon tulee fiilis, että toisaalta juuri julkisuudenkipeys ja sankarimyytti ovat sarjakuvan olemassaolon syy.

Peter Leonard: Ihmismetsällä

Peter Leonardin teos oli saanut Helmetissä kolme tähteä, joka osuu aika lailla kohdalleen, vaikka ehkä jonkinlainen miinus sopisi arvioon vielä perään. Ei siis mitenkään erityisen onnistunut ole tämä jännitysromaani: Ihmismetsällä (Sammakko, 2009; suom. Sami Heino; ISBN 978-952-483-125-3).



Kirja kertoo yksinhuoltajaäidistä, jonka mies kuoli metsästysonnettomuudessa. Jousipyssyllä metsästänyt perheen poika tuli vahingossa surmanneeksi isänsä, mikä sai hänet pahasti raiteiltaan. Ja kuvioihin ilmestyy vielä äidin entinen miesystävä joka juuri pääsi vankilasta, sekä hänen entiset rikoskumppaninsa, joka uskovat että heiltä on huijattu ryöstösaalis.

Tässä sopassa tuntuu olevan liikaa aineksia, mutta kohtalaisen lupaavasti Leonard lähtee kirjaansa kertomaan. Harmi vain että kerronta ei tunnu oikein uskottavalta, ihmisten suihin on laitettu repliikkejä jotka eivät istu heistä muuten luotuun kuvaan, ja lisäksi tarinassa alkaa kirjan edetessä tuntua yhä enemmän ennalta-arvattavuuden makua.

Ja sekin on vielä sanottava, että mikään aseiden käytön vastainen puheenvuoro tämä teos ei ole, missään mielessä, ja loppuratkaisun uhittelu ja suoranainen ammuskelulla hehkuttelu oli jo suorastaan vastenmielistä. Ei toiminut tämä romaani, ei tälle lukijalle.