Alexander McCall Smith: The dog who came in from the cold

Alexander McCall Smith kertoo humoristista jännärityyppistä tarinaa, jossa on kyllä hyviä puolia, mutta joka ei kuitenkaan jaksanut kiinnostaa puoliväliä pitemmälle: The dog who came in from the cold (Abacus, 2011; ISBN 978-0-349-12321-9).



Sitä ei voi kieltää, etteikö teksti olisi hyvinkin herkullista, esimerkiksi tässä kohtauksessa kun sisarukset kohtaavat ja kumpikin miettii sitä miltä toinen vaikuttaa:

[...] Dear Berthy, he thought. So many things change in the world, but she always looks the same: same funny old jumper
and odd-looking skirt; same old weekend bag, a holdall that she had had for ages and ages and which Uncle Edgar bought to take to Madeira.

And Berthea, for her part, looking down the platform, saw her brother walking towards her and thought: Dear Terence! What a disaster area he is! That defeated old cardigan and those shoes with the Velcro fastenings. And his ghastly glasses. Oh dear! He must be the only Porsche driver in the world — in the whole world — who wears shoes with Velcro fastenings. What a distinction to have in this life.

Kirja kuuluu sarjaan "Corduroy Mansions", ja ehkä osasyynä teoksen kiinnostamattomuuteen oli se että sarjan lukeminen pitäisi aloittaa alusta. Joka tapauksessa tämä kirja ei ollut läheskään niin onnistuneen oloinen kuin Mma Ramotswe -dekkarisarja, joita olen lukenut jo puoli tusinaa kirjaa.

Bill Willingham: Fables. Vol. 16 - Super team

Bill Willingham kirjoittaa Fables-hahmojen kohtalonhetkistä, siitä kun on aika laittaa kova kovaa vastaan ja yrittää voittaa pelon avulla hallitseva pimeyden hahmo. Ja mikäs siinä muu auttaa kuin supersankarien kokoaminen yhteen tiimiin: Fables. Vol. 16 - Super team (DC Comics, 2011; ISBN 978-1-4012-3306-8).



Sanoisin että hiukan väsähtäneeltä tämä tarina vaikutti, ja väsynyt olin itsekin. Eikä lopussa vastaan tuleva yllätys sekään nyt niin iso ollut, vaikka varmaan vie tarinaa taas jatkossa eteenpäin.

Maailman parhaat luontokuvat - 22. vuosikerta = Wildlife photographer of the year

Tartuin pitkästä aikaa luontokuvakilpailun satoa esittelevään teokseen, enkä tällä kertaa pettynyt aivan yhtä pahasti kuin vuoden 2010 tapauksessa: Maailman parhaat luontokuvat - 22. vuosikerta = Wildlife photographer of the year (Docendo, 2012; ISBN 978-952-5912-54-8). Teoksen toimittaja on Rosamuns Kidman Cox ja käännökset on tehnyt Eero Sarkkinen.



Voi tosin olla, että parin vuoden aikana olen oppinut ohittamaan kiltokuvamaisimmat ja vääristellyimmät otokset ja löytämään kimallekasan keskeltä luontoa realistisemmin ja ymmärtävämmin kuvaavia otoksia, sellaisia joissa ei näy luontokuvateollisuuden tuotantokoneiston disneymäinen kädenjälki.



Mutta loppujen lopuksi vain kymmenkunta valokuvaa tuntui aidosti luonnossa koetuilta ja eletyiltä, muuten tuntui siltä kuin tässä viritettäisiin huvipuistolavasteita maailmaan jota kiivaasti olemme tuhoamassa. Mitään kovin villiä puhumattakaan aidosta ei tämän kirjan useimmista kuvista välittynyt, vaikka kieltämättä kuvien ottamisen ammattitaitoa on pakko ihailla.

Lawrence Block: A drop of the hard stuff

Lawrence Block osaa kirjoittaa, ja sen hän todistaa jälleen kerran tässä napakassa jännärissa, jossa alkoholilla on keskeinen rooli: A drop of the hard stuff (Orion, 2011; ISBN 978-1-4091-2481-8).



Monissa kovaksikeitetyissä jännäreissä on päähenkilö, jolla on ongelmia alkoholin käytön suhteen. Mutta Blockin jännärien Matt Scudder on uskottavuudessa omaa luokkaansa, sillä vaikka hän ei juo tippaakaan alkoholia, on alkoholi hänen elämäänsä määrittävä tekijä, ja AA-kokoukset päivittäinen rutiini. Päivä kerrallaan.

Kirjassa palataan ajassa taaksepäin, niihin päiviin kun Scudder aloitti elämäänsä ilman alkoholia, ja ensimmäinen vuosipäivä lopettamisesta oli lähestymässä. Hänen lapsuudenystävänsä ilmaantuu paikalle ja kertoo myös lopettaneensa alkoholin käytön. Osana raitistumista hän käy pyytämässä anteeksi niiltä joille oli alkoholin käytön takia tehnyt pahaa.

Mutta joku ei tästä tykkää, ja niinpä Scudder joutuu selvittelemään lapsuudenystävänsä elämän vaiheita keksiäkseen kuka hänet murhasi.

Block kirjoittaa napakasti, toteavasti, uskottavasti. Tiukka, surullinen, mutta mustanpuhuvuudessaan myös lohdullinen tarina tämä on.

Lawrence Norfolk: John Saturnall's feast

Lawrence Norfolk kertoo 1600-luvun tapahtumista historiallisessa romaanissa, joka oli kirjastossa laitettu näyttävästi esille kirjahyllyssä: John Saturnall's feast (Bloomsbury, 2012; ISBN 978-1-4088-0596-1).



Kirjan päähenkilö on John Saturnall, nuorena orvoksi jäänyt poika. Hänellä on erikoinen äidiltä peritty taito, mutta Johnin äidin kohtaloksi tuli kyläläisten ennakkoluulot, epäilyt noituudesta.

Orpo John viedään oppipojaksi paikallisen linnan keittiöön, jossa hänen taitonsa huomataan, ja ajan mittaan Johnista kehittyy kokki joka vetää vertoja mestarilleen. Mutta sitten tulee sota, joka sekoittaa asiat monin tavoin.

Rakkaudesta tässä on myös kyse, linnassa asuvasta tytöstä joka täytyy naittaa jotta omaisuus saadaan pysymään suvussa, sillä tyttärelle ei tiluksia voi perintönä jättää vaan tähän tarvitaan miespuolinen perillinen.

Kovin syvälliseksi ei tätä historiallista romaania voi sanoa, ja yleisesti ottaen en historiallisista romaaneista erityisesti välitä, mutta tässä oli teoksen alkupuolella aivan tavattoman hienoa kuvausta Johnin ja hänen äitinsä suhteesta, jota kyläläisten epäluulot varjostivat. Norfolk onnistuu kirjoittamaan lapsen näkökulmasta sortumatta silti turhaan hempeilyyn ja makeiluun. Elämä on rankkaa, ja se sattuu.

Kirjan lopussa Norfolk palaa ikään kuin alkuun. Johnista on tullut maailmankuulu kokki, joka on kulkenut maailmalla hoveissa ja ansainnut taidoillaan ison omaisuuden. Mutta miten käy, kun hän vuosien päästä palaa kotiseudulleen ja kohtaa nuoruuden tuttavansa. Millainen on se juhla-ateria jonka John saa syötäväkseen?

Vieläkin värisyttää kun mietin kirjaa. Tämä on teos jonka voisi lukea joskus toisenkin kerran.