Ellis Peters: Pyhän Pietarin markkinat

Olen pitänyt Ellis Petersin 1100-luvulle sijoitetusta dekkareista, mutta jotenkin tässä kirjassa tuntui olevan kovin väljähtänyt ote tarinaan: Pyhän Pietarin markkinat (Otava, 1991; suom. Juhani Karve; ISBN 951-1-11101-9). Tuntui siltä kuin Peters selittelisi asioita jotka eivät selitystä kaipaa, ja hahmojen välinen vuoropuhelu vaikutti kovin epäluontevalta.

Olen aiemmin lukenut dekkarit Yksi ruumis liikaa ja Munkinhuppu, ja ne olivat aika mukavia, kerronta oli paikoin suorastaan terävää. Tässä taas tuntui siltä kuin tarina olisi kertausta kertauksen päälle, eikä Cadfaelissa tullut olevan minkäänlaista särmää.

Laitettakoon tähän kirjan kuvailuteksti, kun en jaksa enempää tästä kirjoittaa:

Maailmankuulu veli Cadfael, munkki ja elämää kokenut mies, joutuu tosi visaisen pulman eteen kun Shrewburyn kesämarkkinoista uhkaa tulla kaikkien aikojen skandaali.

Eletään vuotta 1139. Pyhän Pietarin markkinat Shrewburyssä ovat suuri ja riehakas tapahtuma, johon kerääntyy kauppiaita läheltä ja kaukaa. Mutta nyt paikallisen väestön ja munkkien välille syntyy riita markkinoiden tuotosta. Huomattava kauppias löydetään murhattuna, sitten toinenkin markkinavieras pääsee hengestään. Ja tämä on vasta alkua. Onko itse paholainen luikerrellut luostarin pyhimpään? Taas tarvitaan veli Cadfaelia, järjen, tunteen ja vaiston miestä, näyttämään taitonsa. Avukseen hän saa suloisen Emman, murhatun kauppiaan sisarentyttären.

Hugleikur Dagsson: Perimmäinen Pohjola

Tämä sarjakuvakirja tarttui mukaan kirjaston näytteillä olevien kirjojen pöydältä, ja olipas melkoinen yllätys. Huumori on sekä räävitöntä että ajatuksia herättävää tässä Hugleikur Dagssonin tekemässä islantilaisesta todellisuudesta kertovassa sarjakuvakirjassa Perimmäinen Pohjola (Atena, 2011; suom. Seija Holopainen; ISBN 978-951-796-767-9).



Joku oli antanut Helmetissä sarjakuvakirjalle viisi tähteä, ja hilkulla on etten olisi samaa mieltä. No, oikeastaan olen, sen verran paljon tämä kutkutti nauruhermoja. Ja taitaa samalta tekijältä olla paljonkin tätä tavaraa jo ilmestynyt.



Sarjakuvakirjan huumori on mustaa ja ironiaa on ruutujen välit pulloillaan. Pystyisiköhän suomalaisesta todellisuudesta kertomaan yhtä karun ironisella tavalla? Ehkäpä, mutta eipä meiltä taida tämmöistä sarjakuvantekijää löytyä.

Klik - Jeff Bezos ja Amazon.comin tarina

Richard L. Brandt kertoo Amazon-kirjakaupan perustajasta, mutta tässä ei ole kyse pelkästä menestyksen ihannoinnista vaan myös kritiikkiä löytyy: Klik - Jeff Bezos ja Amazon.comin tarina (Talentum, 2012; käännös Mauri Laukkanen; ISBN 978-952-14-1875-4).

Mitenkään massiivinen tämä teos ei ole, sivuja on vain 206. Brandt tuntuu aika ajoin menevän pikakelauksella eteenpäin, mutta kovin paljon tämä ei haittaa sillä olennaiset asiat Bezosin elämäntarinassa ja Amazon-yhtiön syntymisessä käydään selkeästi läpi.

Samalla kirja kertoo kirjojen verkkokaupan mullistumisesta 1990-luvun lopussa ja yleensäkin verkkoliiketoiminnan läpimurrosta. Amazon-yhtiö kasvoi nopeasti ja ajautui kasvun myötä myös ongelmiin IT-kuplan puhjettua 2000-luvun alussa. Mutta tervehdyttäminen onnistui ja Amazon pystyi jatkamaan kehittymistään yhä uusille markkinoille.

Amazon-yhtiö kuvasti perustajansa luonteenpiirteitä, tiettyä insinöörimäistä suhtautumista, puhumattakaan kustannustietoisuudesta:

Yrityksenä Amazon oli aidosti todella nuuka operaatio. Kaikki tulostus ja kopiointi käytiin tekemässä muutaman korttelin päässä olevassa Print Martin liikkeessä. Kokoukset pidettiin läheisessä kahvilassa, joka, ironista kyllä, sijaitsi Barnes & Noblen kirjakaupassa.

Ja kun kirjoja alkoi mennä kaupaksi, kasvukivut olivat välillä konkreettisia, fyysisestikin:

Bezos oli myös unohtanut tilata pakkauspöytiä, joten lopulta ihmiset paketoivat kirjoja polvillaan betonilattialla. Hän kertoi puheessaan Lake Forest Collegessa, että oltuaan juuri tuntitolkulla polvillaan kirjoja pakkaamassa hän oli sanonut eräälle työntekijöistä, että pitäisi hankkia polvisuojuksia. Kyseinen kollega, Nicholas Lovejoy, "katsoi minua kuin friikkiä" ja ehdotti itsestään selvää ratkaisua: osta pari pöytää. "Se tuntui silloin loistavimmalta koskaan kuulemaltani idealta!" Bezos muisteli nauraen. ”Lopulta Bezos meni Home Depotin myymälään ja "törsäsi" muutamaan pöytään.

Tietotekniikasta kiinnostuneille kirjassa on paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia siitä, miten Amazon aloitti taipaleensa "autotallifirmasta" mutta pystyi kuitenkin - kasvukipuja toki kohdaten - skaalautumaan miljoonien kirjojen ja asiakkaiden kokoluokkaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Amazon-yhtiössä keksittiin monia liiketoimintatapoja joita muut netissä sittemmin kauppaa tehneet yhtiöt ovat käyttäneet hyväkseen, Apple mukaan lukien.

Ja vaikka Amazon tuntuu nykyisin jäävän Applen ja Googlen taustalle kun puhutaan nettibisneksestä, ei Amazonia kannata aliarvioida, sen verran tiukasti se fokusoituu tekemiseensä ja pitää kulut kurissa. Puhumattakaan siitä, että yhtiö on kyennyt myös keksimään uusia tuotteita joilla kasvattaa liiketoimintaa.

Pieni suuri päätösten kirja - 50 toimivinta ratkaisumallia

Mikael Krogerus ja Roman Tschäppeler ovat kirjoittaneet pienikokoisen kirjan, jossa on tiiviissä muodossa monenmoisia päätöksenteon apuvälineitä: Pieni suuri päätösten kirja - 50 toimivinta ratkaisumallia (Atena, 2012; suom. Heli Naski; ISBN 978-951-796-818-8).

Teos kertoo valintojen tekemisestä, ja osa materiaalista on kuin mistä tahansa johtamiskirjasta, eli mukana on monenmoista nelikenttäanalyysiä mukaan lukien SWOTit ja sensellaiset välineet. Toisaalta teoksessa on myös itsekasvatuksen (tai itsetuntemuksen) apuvälineitä, ja pohdintaa elämäntaidosta.

Jos on kurssittanut itseään ahkerasti johtamisopeilla, kirjassa ei kovin paljon uutta ole, mutta toisaalta se kyllä toimii muistinvirkistäjänä ja pikaisena katsauksena aihepiiriin, olkoon kyseessä sitten päätös siitä, millainen lahja ystävälle pitäisi ostaa tai miten yrityksen pitäisi karsia toimintojaan.

Cheryl Strayed: Wild - from lost to found on the Pacific Crest Trail

Cheryl Strayed on kirjoittanut vereslihalla olemisen fiiliksiä tarjoavan kirjan vaeltamisesta USA:n länsirannikon tuntumassa etelästä pohjoiseen kulkevaa vuoristopolkua pitkin: Wild - from lost to found on the Pacific Crest Trail (Knopf, 2012; ISBN 978-0-307-59273-6).



Kaiken kaikkiaan Meksikosta Kanadan rajalle kulkeva polku on yli 4000 kilometriä pitkä ja Strayed käveli siitä vuoden 1995 kesällä sadassa päivässä noin 1800 kilometrin osuuden. Sellaiselle ihmiselle joka ei ole vaeltamista aiemmin harrastanut tämä oli mahtava suoritus, tosin ilmeisen vaarallinen myös, sillä moneen otteeseen Strayed oli kestokykynsä ja tilannetajunsa äärirajoilla.

Onneksi Strayed sai apua muilta kohtaamiltaan vaeltajilta ja onnistui muun muassa keventämään rinkkaansa merkittävästi, mukaan kun oli alkumatkasta tullut paljon sellaisia tarvikkeita joilla ei reitillä selviämisen kannalta ollut merkitystä ja jotka olivat pelkkää tarpeetonta painolastia.

Strayed kertoo myös itsestään ja perheestään, niistä syistä jotka saivat lähtemään tälle yksinäiselle vaellukselle ja jättämään kaiken entisen taakse. Strayedin äiti kuoli keuhkosyöpään 45-vuotiaana, minkä jälkeen Strayed ajautui avioeroon, huumeiden käyttäjäksi, aina heroiinia myöten, ja kaikenlaisiin muihinkin ongelmiin. Vaeltamaan lähtö oli yritys päästä eroon ongelmista, ja tavallaan Strayed tässä onnistuikin, tosin vähän eri tavalla kuin oli alunperin ajatellut.

Nimittäin vaeltamisen tavaton fyysinen raskaus, se että jokainen askel on tuskaa, sai kulkijan hajoamaan palasiksi, ja samalla tämä fyysinen rasitus myös kokosi Strayedin uudelleen, toisenlaisena ihmisenä, joka näki elämänsä uudessa valossa.

Kyseessä oli siis eräänlainen kiirastuli. Vaeltamisen raskaus tuntuu kirjassa olevan vertauskuva elämän muille vaikeuksille ja niiden ymmärtämiselle, sen kohtaamiselle mikä on pakko kohdata.

Teos toi mieleen muita aiemmin ilmestyneitä kirjoja joissa käveleminen tai vaeltaminen on merkittävässä roolissa.

Ensinnäkin on John Muirin (1838-1914) kirja Pitkä kävely Meksikonlahdelle, joka perustuu Muirin päiväkirjoihin vuonna 1867 kun hän päättää terveyttään kohentaakseen lähteä kävelemään läpi Yhdysvaltojen Etelävaltioiden, tuhat mailia Indianasta Meksikonlahdelle. Muir kulki kevyesti, mukanaan reppu ja kasvipuristin, ja yösija löytyi joko ulkosalta tai ystävällismielisistä taloista, silloin kuin sellaisia sattui kohdalle.

Ja sitten on Bill Brysonin teos A Walk in the Woods, joka ilmestyi 1998 ja kertoo siitä, miten Bryson päättää kävellä 2200 mailin mittaisen Appalakkien vuoristopolun vakavasti ylipainoisen kaverinsa kanssa. Kaikki ei mene ihan aikomusten mukaisesti.

Strayedin kävelemä Pacific Crest Trail on vähän toista kuin Appalakkien vuoristopolku, sillä etappien välit ovat paljon pitempiä, kulkijoita on paljon vähemmän ja reitin haasteet ovat huomattavasti kovemmat. Mutta myös Strayed lähtee vaelluksellaan Brysonin tyyliin vähän soitellen sotaan, tietämättä mitä tarkoittaa kävellä rinkka selässä ylös ja alas vuorten rinteitä kymmenien kilometrien päässä asutuksesta.

Strayed tuntuu olevan lähes virtuoosimainen kirjoittaja, ja osittain tämä virtuoositeetti sai hiukan epäilemään että ovatko kaikki kirjan tapahtumat täysin totta. Mutta toisaalta Strayed tuo esille niin paljon omia epäonnistumisiaan, umpikujiaan ja itsetuhoista käyttäytymistään että lukijan ei auta muuta kuin luottaa siihen että tässä ollaan tosissaan ja rehellisenä kertomassa vaeltamisesta ja elämästä tässä maailmassa.

Tämä teos teki vaikutuksen, mitä suurimmassa määrin.

PS. Näköjään teos on suomennettukin, nimellä Villi vaellus.