A. Geikie: Geologia

Tämä A. Geikien kirja on vanhin teos jonka olen Helmet-järjestelmän kautta lainannut: Geologia (K. E. Holm, 1879; suom. F. G. Bergroth). Teos oli iästään huolimatta kohtuullisen hyvässä kunnossa ja löytyi Pasilan kirjavarastosta.

Teoksessa on 138 sivua ja 63 puupiirrosta, ja sarjaksi mainitaan Luonnontieteen alkeiskirjoja.

Kuinka ollakaan, netistä löytyi aikoinaan ilmestynyt Uusi Suometar -lehden kirja-arvio teoksesta, se oli päivätty 27.12.1879. Arviossa sanotaan "jos kohta olisimme suoneet että alkuperäisiä tiedesanoja olisi käytetty useammin hänen sepittämiensä käännösten sijasta".

Taitaa olla niin, että termien suomentaminen on ikuisuuskysymys josta emme koskaan eroon pääse. Mutta kieltämättä oli vähän ihmeteltävä Bergrothin keksimiä uudissanoja, hyvää yritystä hänellä sinänsä oli mutta eivät nämä termi kyllä kieleen kaikilta osin vakiintuneet, osa toisessa muodossa (tulenperäinen vs. tuliperäinen), osa on kokonaan unohtunut (vedenluoma).

On vallan mainiota, että tämmöisen teoksen voi lainata nähtäväksi, tässä jos missä voi todeta että asiat muuttuvat, mutta toisaalta säilyvät myös samoina. Maailmaa yritämme yhäkin ymmärtää.

Turkka Hautala: Salo

Turkka Hautalan romaani ei ollut helppo, mutta minua tämä kertomus puhutteli, sai lukemaan herpaantumatta alusta loppuun, melkein yhdeltä istumalta: Salo (Gummerus, 2009; ISBN 978-951-20-8010-6).

Teos sai 2009 Kalevi Jäntin palkinnon, ja epäilemättä aiheesta. Kyllä tässä on. Romaani. Ja aika ajoin sitä rupeaa miettimään, miten voi tämmöisen kirjan kirjoittajaa ylipäänsä kiittää.

Näissä kansissa on viipale suomalaista maailmaa, Suomea joka jotenkin on ikään kuin katoamassa meiltä, tai olemmeko me itse katoamassa Suomelta?

Kyseessä on epäilemättä yhteiskunnallinen romaani, jossa kuvataan pikkukaupungin elämäntapaa suurten muutosten keskellä. On saatu nauttia yhdestä jos toisesta nopean kasvun myötä, ja samalla on tullut monenlaista ongelmaa, nautinnosta jos toisestakin.

Niin, ja sekin vielä unohtui sanoa, että Salo oli Hautalan esikoisromaani, ja teos oli myös Finlandia-ehdokkaana vuonna 2009. Melkoista menoa esikoiskirjailijalle!

A. F. Tigerstedt: Geologia

Tämä A. F. Tigerstedtin teos on vanhimpia kirjoja joita olen Helmet-järjestelmästä lainannut, ja se löytyi Pasilan kirjavarastosta: Geologia (Weilin & Göös, 1894; suom. F. G. Bergroth).

Teoksessa on reilu 300 sivua, ja se kuuluu sarjaan Kansanvalistus-seuran luonnontieteellinen kirjasto, ja on sen toinen osa.

Lainasin teoksen, koska halusin nähdä miten suomen kielellä on geologiasta kerrottu reilu sata vuotta sitten. Eikä tämä hassummalta teokselta tunnu ollenkaan, jonkinlaisena aikansa kulttuuritekona kirjan suomentamista voinee pitää. Ja painoasussakaan ei ole moittimista, näinkään pitkän ajan kuluttua.

Teosta löytyy monin kappalein antikvariaateista, eli mitenkään harvinainen se ei ole, kansanvalistustyö on ilmeisesti levittänyt kirjaa tehokkaasti ympäriinsä.

Mielenkiintoista ajankuvaa löytyy kirjaan liimatuista Helsingin kaupungin kirjaston lainaussäännöistä, joissa muun muassa sanotaan, että "Kunnalle veroa maksavat henkilöt ja näiden vaimot saavat lainata takauksetta" ja "Kirjoja ei saa lainata koteihin, joissa sairastetaan tarttuvaa tautia".

Kirjan kirjoittamisen aikoihin geologia oli edistynyt tieteenä aimo harppauksin, ja käsitys aurinkokunnasta ja maailmankaikkeudesta kehittynyt jo hyvinkin pitkälle. Teoksen kieliasu tuntuu paikka paikoin hyvinkin modernilta, kun taas toisissa kohdissa tuntuu siltä kuin vanhatestamentilliset sävyt nousisivat esille.

Vuoden luontokuvat 2012 - Suomen luonnon vuodenkierto

Markku Saiha on päätoimittajana Suomen luonnonvalokuvaajat ry:n kirjassa, jonka ilmestyminen on merkki syksyn tulosta: Vuoden luontokuvat 2012 - Suomen luonnon vuodenkierto (WSOY, 2012; ISBN 978-951-0-39326-0).

Kirjassa on 144 sivua (26 x 31 cm), eikä kokonaisuus hirveästi yllättänyt, jos ei hirveästi tuottanut pettymyksiäkään.

Aivan kirjan lopussa oli kehotus osallistua vuoden 2013 luontokuvakilpailuun, ja ohjeisiin kuului perehtyä aiempien vuosien voittajakuviin. No, ehkä tässä on se resepti jolla kilpailussa pärjätään, ja myös se resepti joka kerta kerran jälkeen tuottaa paketin joka vuodesta toiseen ei juuri muutu tai tuota erityisempia oivalluksia.

Niin, ja onhan kirjan lopussa tietysti kerrottu kuvien tekniset tiedot: Canon jyrää ja muilla kuin järjestelmäkameroilla ei tässä kilpailussa juuri pärjätty muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.

Sanottakoon nyt kuitenkin, että oli mukana puolisen tusinaa sellaisia valokuvia, joista tykkäsin, ja nämä olivat sellaisia joissa taustaa ei häivytetty sävyiksi isoa aukkoa käyttämällä, vaan kohde ja maisema näkyivät tunnistettavina, sellaisina että voi ajatella tässä olevan kyse tästä meidän maailmastamme eikä keinotekoisesta illuusiosta.

Geologica - elävä ja muuttuva maapallo

Tässä on massiivinen ja värikäs teos maapallon monimuotoisesta ympäristöstä: Geologica - elävä ja muuttuva maapallo (Ullman, 2009; ISBN 978-3-8331-4381-6).

Yleistajuinen teos sopii myös lasten katseltavaksi ja selattavaksi hienon kuvituksen ansiosta. Teoksen julkaisija on Margaret Olds, toimittajana Loretta Barnard et al., ja suomentajana Eeva-Liisa Hallanaro.

Teos on niin iso, että sen lukeminen muuten kuin isolle pöydälle avattuna on lähes mahdotonta. Kansikuvaakaan en saanut skannattua kokonaan A4-skannerillani vaan jouduin tyytymään pieneen kaistaleeseen siitä.

Teoksen sisältö on jaettu helposti sulateltaviin aukeamiin, ja teoksen luvut ovat teemoja, esimerkiksi vuorista, vesiputouksista, luolista ja niin edelleen.

Teos kertoo tästä maapallostamme, sen geologiasta, ilmastosta, mantereista, pinnanmuodoista ja niin edelleen, unohtamatta myöskään eläimistöä ja kasvistoa. Teos on paketoitu suurta yleisöä houkuttelevaksi, osin jopa häiritsevässä määrin, sillä erityisen syvällisesti ei mitään aihepiiriä käsitellä, mutta tällaisenakin teos on kiinnostava ja vaikuttava.