Ihmislajin synty

Juha Valste käy läpi tämänhetkisen tietämyksen ihmislajin kehittymisestä ja sukulaislajeista: Ihmislajin synty (Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2012; ISBN 978-952-222-332-6). Toki on niin, että uusia löytöjä ilmaantuu koko ajan ja kuva tarkentuu tarkentumistaan, mutta varsin hyvä ymmärrys ihmisen kehittymisestä meillä jo on.

Samalla Valste kumoaa useita myyttejä, kuten sen että ihminen on kehittynyt simpanssista ja että pystyssä käveleminen on vain ihmiselle ilmaantunut ominaisuus. Esimerkiksi simpanssi on sopeutunut neliraajaiseen kävelytyyliin, rystysiä käyttäen, vasta myöhemmin, lajin esi-isä (ja samaten ihmisen) kun käveli luontevasti pystyssä.

Kirja muistutti joiltakin osin enemmänkin käsikirjaa kuin normaalia populaaria tiedekirjaa, ja sen käyttö käsikirjana onnistuukin hyvin johtuen selkeästä rakenteesta.

Kirjaan on sinne tänne sijoiteltu kiehtovia havaintoja tieteen tekemisestä ynnä muusta sellaisesta, ja pelkästään kirjaa selaamalla voi moni kiinnostava näkökulma jäädä huomaamatta, esimerkiksi se missä määrin tieteen popularisointi on antanut ihmisen kehityksestä harhaisen kuvan, kun muutamat tutkijat ovat tuoneet omaa värittynyttä näkemystään esille vastakkaisista todisteista huolimatta.

Taidekritiikin perusteet

Martta Heikkilän toimittama artikkelikokoelma Taidekritiikin perusteet (Gaudeamus, 2012; ISBN 978-952-495-212-5) pohtii laaja-alaisesti kritiikin merkitystä kirjallisuudessa, teatterissa, elokuvataiteessa, musiikissa, kuvataiteessa... Samalla pohditaan kritiikin olemusta suhteessa ”suureen yleisöön” ja suhteessa taiteen tekijöihin ja taiteen asiantuntijoihin.

Heikkilän johdantoartikkelissa ”Taiteesta puheeseen” pohditaan kysymystä kritiikin olemuksesta ja kritiikin tarpeesta. Mitä kritiikki pyrkii tai pystyy saamaan aikaan? Näin Heikkilä: ”Kysymys on usein siitä, onko taideteoksen tulkinta merkitysten löytämistä ja siten tiedollista toimintaa vai enemminkin merkitysten antamista teokselle.”

Kirjoittajat ovat alojensa huippuja: Kuisma Korhonen (kirjallisuuskritiikki), Veijo Hietala (elokuvakritiikki) ym. Helpolla artikkelikokoelman lukija ei pääse, sillä vaikka kritiikki usein kirjoitetaan suurta yleisöä ajatellen – kritiikkiä ei olisi ilman yleisöä – niin tämä kirja pohtii sen verran syvällisiä asioita että lukijalta odotetaan melkoista paneutumista asiaan.

Camera and Lens: The Creative Approach

Ansel Adams oli ahkera valokuvaaja, joka julkaisi huomattavan määrän valokuvakirjoja. Lisäksi Adams kirjoitti suositun sarjan teknisiä valokuvausoppaita, joista mainio esimerkki on vähän edistyneemmille tarkoitettu opas Camera and Lens: The Creative Approach (New York Graphic Society, 1976; ISBN 0-8212-0716-4).

Teos ilmestyi alunperin vuonna 1948, ja tämä uusintapainos vuonna 1976. Nykyajan digikameran käyttäjälle teoksen tekniset yksityiskohdat eivät välttämättä tarjoa paljoakaan hyödyllistä, mutta silti on mielenkiintoista perehtyä siihen millaisella tekniikalla ja millaista ajattelua käyttäen Adams valokuviaan teki.

Adamsin kehittämä "zone system" käydään kirjassa ylimalkaisesti läpi, ja siihen viitataan useaan otteeseen. Käytin aikoinaan LightZone-nimistä kuvankäsittelyohjelmistoa, joka perustuu Adamsin ideaan, eikä se hassumpi ole, tosin nykypäivänä ei kovinkaan yleisesti käytössä.

Kirjasta löytyy paljon havainnollistavia kuvia, osa myös "pieleen menneitä", joista Adams osaa hyvin kommentoida miksi kuva ei joko sommittelun tai valotuksen epäonnistumisen vuoksi toimi niin kuin pitäisi.

Ohessa on kirjasta löytyvä kuva Adamsista työn touhussa, vastaavia kuvia auton katolle kiivenneestä Adamsista on paljon, tämä lienee oikeastaan "perusmuotokuva" Adamsista mielipuuhassaan.

Merkille pantavaa on Adamsin perusteellinen ja innostunut valokuvaustekniikan esittely. Hän tunsi käyttämänsä välineet perin pohjin, ja kirja on erinomaisen selkeä ja monipuolinen opaskirja valokuvaukseen - sellaisena kuin se reilu puoli vuosisataa sitten oli.

Paha poika Brawly Brown

Walter Mosley kirjoittaa dekkareita jossa kuvataan tummaihoisten amerikkalaisten elämää, ja tällainen on myös Paha poika Brawly Brown (Loki-kirjat, 2003; suom. Inka Parpola; ISBN 951-825-015-4). Suomennos on sinänsä erinomainen, mutta jonkin verran oli vaikeuksia uskoa kirjan "katujen slangin" autenttisuuteen. Suomessa kun vain ei ole semmoista todellisuutta kuin mustassa Amerikassa.

Mutta hienosti Mosley kirjoittaa, päähenkilönä on Easy Rawlins, joka elättää uusperhettään laillisissa hommissa. Mutta kun parhaalle ystävälle tulee vaikeuksia, Rawlins joutuu kaduille etsimään selitystä tapahtumille.

Kirjassa elää Los Angeles sellaisena kuin se harvoin on kuvattu, todellisuutena jossa parhaitenkin menestynyt musta mies joutuu valkoisten murjomaksi ellei pidä varaansa. Mutta toisaalta kaduilla tarvitaan omaa osaamistaan, ja Rawlins jos kuka on "yleismies" joka pystyy tekemään melkein mitä tahansa. Ja tässä kirjassa hän joutuu myös käyttämään taitojaan laidasta laitaan.

Mosley kirjoittaa uskottavasti, välillä pakahduttavan todellisesti sellaisesta maailmasta jossa ihonväri määrittää sen mitä pystyt saamaan aikaan. Inhimillinen kirja, joka on kirjoitettu silmät auki, syyttelemättä ja kiertelemättä.

Ansel Adams: Singular Images

Ansel Adams teki itsensä tunnetuksi ennen kaikkea taitavana maisemakuvaajana ja luonnonsuojelualueiden puolustajana. Hän oli teknisesti taitava valokuvaaja, joka kokeili monenlaisia kameroita ja laitteita niin kuvauspaikalla kuin pimiössä kuvia kehittäessään.

Adams toimi Polaroid-yhtiön konsulttina käyttäen ystävänsä Edwin Landin kehittämää tekniikkaa. Tällä tekniikalla tuotettujen valokuvia löytyy kirjasta Singular Images (Morgan & Morgan, 1975; 2. painos; ISBN 0-87100-046-6).

Kirjasta käy ilmi Adamsin monipuolisuus valokuvaajana. Toki mukana on laajoja maisemia, mutta myös yksityiskohtia luonnosta, kuvia rakennuksista, muotokuvia, ja niin edelleen. Adams osoittaa suurta taituruutta. Tosin kirjaa ei voi sanoa kovin yhtenäiseksi, koska ainoa valokuvia varsinaisesti yhdistävä asia on käytetty Polaroidin tekniikka.

On mainiota, että tämän kaltainen Adamsin valokuvakirja on saatavilla kirjastosta. Se palautti mieleen klassisia Adamsin valokuvia ja sisälsi myös sellaisia Adamsin valokuvia, joita en ollut aiemmin missään nähnyt.

Sattumoisin Suomen Valokuvataiteen museossa on Polaroid-näyttely, esillä on myös Ansel Adamsin valokuvia.

Peter Forsgård jo kommentoi näyttelyä näin: "Polaroidin historiaan liittyy hyvin vahvasti Ansel Adams. Hän testaili polaroidia heti sen lanseerauksen (v. 1947) jälkeen. Hänellä on myös merkittävä osuus siinä, että Polaroid keräsi kokoelmaa kuuluisien kuvaajien ottamista Polaroid-kuvista. Muutenkin Adams oli mielenkiintoinen uusien innovaatioiden suhteen. Hän suhtautui niihin hyvin kiinnostuneesti ja oli valmis kokeilemaan uutta."

Jos joko Polaroid tai Ansel Adams kiinnostaa, tässä on valokuvakirja johon kannattaa tutustua. Mainittakoon vielä, että kirjan tekijätiedoissa mainitaan myös Edwin Land, David H. McAlpin ja Jon Holmes, jotka ovat kirjoittaneet teoksen tekstejä.