Unelmakuolema

Leena Krohn tarttuu vaikeisiin aiheisiin - nykyisen kulttuurimme pinnallisuuteen ja itsetuhoisuuteen - ja tekee sen tyylillä. Kirja Unelmakuolema (Teos, 2004) kertoo niin ihmisen katoamisesta, kuolemasta, kuin myös tuon kuolemisen välttämisestä millä hinnalla hyvänsä.

Kirjan otsikko viittaa firmaan, joka tarjoaa - maksua vastaan - helppoa poistumista tästä elämästä. Muitakin saman toimialan yrityksiä esiintyy kirjassa, kuten myös erilaisia liikkeitä jotka omalla tavallaan purkavat samaa taustalla olevaa maailmantuskaa, sitä että minäkeskeinen länsimainen ihminen ajautuu haaksirikkoon.

Mutta toimiiko kirja kirjana? Toimii - ja ei toimi. Lukukokemus se kyllä on, mutta ehkä se lopullinen teoksen viesti jää hämäräksi - mikä ehkä on ollut tarkoituskin?

Elefantin matka

José Saramagon Elefantin matka (Tammi, 2011) on Los Angeles Timesin mukaan "Saramagon elämänmyönteisin, leikkimielisin, humoristisin ja taianomaisin kirja". Tuo on hyvä luonnehdinta, vaikkakin ensimmäistä adjektiivia ehkä lukuunottamatta leikkimieltä, huumoria ja taikaa löytyy kyllä Saramagon muistakin teoksista. Mutta syvällinen pessimismi maailman tilasta tuntuu puuttuvan tästä, vuonna 2008 ilmestyneestä teoksesta.

Kirjailija kertoo kirjassaan löyhästi tositapahtumiin perustuvan kuvauksen siitä, kuinka Salomo-niminen elefantti matkaa hoitajansa Subhron kanssa Portugalista Itävaltaan 1500-luvun puolivälissä. Kirja pohtii yhtä lailla nykyaikaa kuin tuolloista aikaakin, sitä mikä antaa ihmiselle - tai norsulle - olemassaolon aiheen, ja miten ihminen - tai norsu - mieltää paikkansa maailmassa.

Luin kirjan lentokoneessa Helsingin ja Brysselin välillä, ja aika kului kuin siivillä. Erinomainen, hyvälle mielelle saatteleva kirja, joka ehkä ei ole Saramagon paras kirja, mutta varmasti lämminhenkisin.

Ja suomentajalle Sanna Pernulle kiitokset erinomaisesta työstä.

Mitä on filosofia?

Henrik Rydenfelt ja Heikki A. Kovalainen ovat toimittaneet mainion artikkelikokoelman Mitä on filosofia? (Gaudeamus, 2010). Kirjassa todetaan filosofian relevanssi nykyaikana, muun muassa Leila Haaparannan artikkelissa: "Jatkuvasti liikkuvana filosofinen ajattelu sopii informaatioyhteiskunnan palvelijaksi, sillä nykyaika vaatii muutosta ja liikkeessä olemista, tosin vailla suuntaa."

Kuten teemaan sopii, filosofian olemusta määritellään - ja ollaan määrittelemättä - hyvin erilaisilla tavoilla, samoin sitä mikä filosofiassa kiinnostaa, miksi se on kirjoittajalle - tai yksilölle yleensä - relevanttia. Näin Haaparanta: "Onko mahdollista höllentää ajattelua sitovien oppien otetta? Voiko ajatella vapaasti? En tiedä, mutta harjoitan filosofiaa sen uskon varassa, että omiin sitoumuksiin on mahdollista ottaa etäisyyttä ja että niitä voi myös arvioida kriittisesti."

Lähestymistapoja on monia, koska mikään yksittäinen filosofinen kanta ei ole kyennyt saavuttamaan laajaa ja kestävää kannatusta. Wittgenstein esittää (Sara Heinämaan artikkelissa mainitun) vertauksen monisäikeisestä langasta: "Laajennamme [...] käsitettämme samalla lailla kuin kierrämme lankaa kehrätessämme säikeen toiseen säikeeseen. Langan vahvuus ei ole siinä, että jokin säie kulkee langassa koko langan pituudelta, vaan siinä, että monet tällaiset säikeet kulkevat langassa päällekkäin."

Tämä kirja on kuin tuo yllä oleva vertaus: lukuisia lankoja jotka vahvistavat toisiaan. Ajatuksen arvoinen teos!

Japanilaisen puutarhan modernisoimisesta

Kirjoitin aiemmin japanilaisista puutarhoista, ja aiheesta innostuneena ostin teoksen Mirei Shigemori - Modernizing the Japanese Garden (Stone Bridge Press, 2005). Teoksen kirjoittaja on Christian Tschumi ja valokuvaaja Markuz Wernli Saito.

Mirei Shigemori (1896-1975) oli japanilainen maisema-arkkitehti, jolla oli laaja-alaista osaamista maalaustaiteesta, kukka-asetelmista ja teeseremoniasta, mutta jonka päätyö liittyi japanilaisen puutarhataiteen modernisointiin. Kirja esittelee Shigemorin kymmenen keskeistä puutarhaa, jotka toteutettiin vuosien 1939 ja 1975 välillä.

Teos tuo esille paitsi japanilaisen puutarhan historiaa, erityisesti hiekkaa ja kiveä käyttävän "zen-puutarhan", mutta samalla asettaa sen historialliseen kehykseen, ja tuo esille miten Shigemori ryhtyi uudistamaan perinnettä, tuomaan sen moderniin yhteiskuntaan.

Kirjan valokuvat, piirrokset ja teksti toimivat erinomaisesti yhdessä. Tosin näin lyhyt kirja pystyy antamaan vain pintapuolisen kuvan siitä vivahteiden paljoudesta, joka kuhunkin Shigemorin puutarhaan liittyy.

Erinomainen teos - niin puutarhojen kuin valokuvauksenkin harrastajille.

Ongelmia ratkaiseva esimies

Risto Havunen ja Anna Lavikkala ovat kirjoittaneet mainion kirjan Ongelmia ratkaiseva esimies (Talentum, 2010). Ensin ajattelin että hoh-hoijaa, taas tätä samaa organisaatiopsykologiaa. Mutta kirjoittajat ovat onnistuneet hommassaan erinomaisesti, niin sanotusti nostaneet kissan pöydälle: ongelmista puhutaan suoraan.

Suoraa otetta voi päätellä jo kirjan lukujen otsikoista: "Kiusaaminen, ahdistelu ja henkinen väkivalta", "Vaikeat ihmistyypit", "Alkoholiongelma työpaikalla" ja niin edelleen.

Mutta vaikka asiat ovat vaikeita ja kipeitä, kirjan ote on positiivinen: ongelmia ei saa lakaista maton alle vaan ne pitää kohdata jo alkuvaiheessa. Muuten kriisiydytään ja ajaudutaan todellisiin ongelmiin. Tätä ajatustapaa kuvastaa kirjan viimeisen luvun otsikko "Ongelmiin puuttuminen on välittämistä".

Kirjan jälkeen tuli mieleen, että olisiko tässä myös mukavaa kontrastia Suomen maabrändityöryhmän raportille "Tehtävä Suomelle", jossa ehdotetaan että Suomi ratkaisee maailman vaikeat ongelmat. Mitä jos pistetään oma pesä kuntoon ensin?