Tiina Raevaara voitti Runeberg-palkinnon novellikokoelmallaan En tunne sinua vierelläni (Teos, 2010). Novellit ovat hämmentäviä, unenomaisia, mutta silti tunnistettavia heijastumia nykyisestä maailmasta. Teemoissa on vähän saman kaltaisia aineksia kuin Leena Krohnin romaanissa Unelmakuolema, mutta käsittely on hyvin omaperäistä, selkeää ja sujuvaa.
Jotkin novellit eivät jaksaneet sytyttää ja kiinnostaa, mutta jotkut taas osuivat niin hyvin että parempia saa hakea. Kirjan alkupäässä oli ehkä enimmäkseen noita parhaiten toimivia novelleja, loppupää meni itseltäni osin ohi. Ehkä yritin lukea kirjaa liian nopeasti, eli voi olla lukijankin vikaa tässä.
Mutta: erinomainen lukukokemus, ei pikaruokaa ollenkaan.
torstai 31. maaliskuuta 2011
En tunne sinua vierelläni
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Cloud computing - palvelut verkossa
Immo Salo on kirjoittanut napakan kirjan pilvipalveluista: Cloud computing - palvelut verkossa (WSOYpro, 2010). Olen käsitellyt pilvipalveluja aiemminkin. Kirjallisuutta aiheesta on ilmestynyt runsaasti suomeksikin - miten Salon kirja pärjää verrattuna muihin?
Kirja keskittyy pilvipalvelujen yritysnäkökulmaan, siis siihen miten pilvipalveluja voi omassa toiminnassa hyödyntää, ei juurikaan pilvipalvelujen tarjoamiseen. Petteri Heinon Pilvipalvelut (Talentum, 2010) on mielestäni kirjana parempi, tosin sitäkin vaivaa sama, keskeneräisyyden ja katkelmallisuuden ongelma. Mutta joiltakin osin Salo on kyllä tuonut esille uusia näkökulmia, ja vaikka kokonaisuus on hiukan hajanainen, tämä kirja täydentää Heinon teosta. Yhdessä näistä saa hyvän ja ajankohtaisen käsityksen pilvipalveluista.
Kirjassa on paljon kaavakuvia, jotka selkeyttävät tekstiä, tai ainakin auttavat kirjaa selaavaa lukijaa hakeutumaan itseään kiinnostavien teemojen äärelle. Esimerkiksi kuva 1.8 pilvipalvelujen hallinnasta on yksinkertainen ja hyvä, ja tuo hyvin esille hallinnan osa-alueet: tietoturva, käyttöoikeuksien hallinta ja konfigurointi; mittaaminen, seuranta, raportointi ja laskutus; työtaakan jakaminen; poikkeamien ja virheiden seuranta sekä järjestelmän ylläpito.
Kirja on jossain määrin luettelomainen, käyden läpi tarjontaa, mikä on lukijalle hiukan puuduttavaa mutta toisaalta asiasta selvitystä tekevälle varsin hyödyllistä tietoa. Mukana on myös laskelmia pilvipalvelujen kannattavuudesta, mutta näihin Salo ei mene syvällisemmin sisälle, vaikkakin tosin esittää joitakin kriittisiä kommentteja. Myöskään käytännön esimerkkejä Suomessa tehdystä pilvipalvelujen käyttöönotosta ei kirjasta erityisemmin löydy.
Teoksena kirja on hyvä paketti pilvipalveluista, ehkä kuitenkin lähinnä täydentämään muuta käytössä olevaa kirjallisuutta.
tiistai 29. maaliskuuta 2011
Uusi Maa - elämän tarkoituksen oivaltaminen
En oikein tiedä mitä ajatella tai sanoa Eckhart Tollen kirjasta Uusi Maa - elämän tarkoituksen oivaltaminen (Basam Books, 2010, 2. painos; suom. Maarit Heinonen). Toisaalta kirjassa on paljon hyvää, sellaista josta olen pitkälti samaa mieltä. Mutta joistakin asioista, liittyen siihen "henkisyyteen" jota Tolle maalailee, olen hyvin vahvasti eri mieltä.
Tolle ammentaa paljon "itämaisesta viisaudesta", erityisesti erilaisista mietiskelytekniikoista, muun muassa zenistä, ja yhdistää näitä oppeja länsimaiseen uskonhistoriaan, tulkiten esimerkiksi Jeesuksen opetuksia omalla tavallaan.
Tästä sopii esimerkiksi omistamisen illuusiota käsittelevä kohta, jossa Tolle ottaa lähtökohdaksi Jeesuksen sanomisen "Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on tavaisten valtakunta." Tästä Tolle kirjoittaa:
Mitä "hengessään köyhät" tarkoittaa? Sitä, ettei ole sisäistä taakkaa, ei samaistumista omaisuuteen eikä minätunnolla varustettuihin mielen käsitteisiin. Ja mikä on "taivasten valtakunta"? Yksinkertainen, mutta syvä olemisen ilo, joka löytyy samastumisesta irrottautumalla ja siten "hengessään köyhäksi" muuttumalla.
Olen samaa mieltä Tollen kanssa siitä, että kulttuuriamme vaivaa omistamisen, menestyksen ja minä-keskeisyyden kirous, joka tekee elämästä stressaavaa ja kuluttavaa. Päässämme pörräävät ajatukset tulevasta ja menneestä, emmekä osaa keskittyä tässä hetkessä olemiseen.
Mutta Tollen reseptistä en ole samaa mieltä. Hän lainaa buddhalaista sanontaa "Kuuta osoittava sormi ei ole kuu". Olen sitä mieltä, että Tollen ajatukset jäävät vajaaksi, mielestäni ne ovat askel poispäin ongelmista, mutta ei välttämättä oikeaan suuntaan.
maanantai 28. maaliskuuta 2011
Puhelin-puhelin
No nyt se sitten on tapahtunut, nimittäin että ihmiset hankkivat itselleen oikean puhelimen älypuhelimen lisäksi, koska tuolla älypuhelimella on niin paljon varjopuolia: huono akunkesto, vaikea käytettävyys puhelimena, turhan iso aina mukana pidettäväksi, rikkoutumisherkkyys - ja niin edelleen.
Useampi tuttava on hankkinut puhelin-puhelimen, esimerkiksi noita Samsungin kestomalleja, joissa akku kestää 67 päivää ja puhelin on iskunkestävä ja voi olla tunnin veden alla.
Merkillepantavaa on, että vaikka Nokialla aikoinaan oli myynnissä silmiinpistävän edullinen ja käytännössä hyvin kestäväksi havaittu 1100-sarjan kännykkäperhe, ei nykymallistosta vastaavaa löydy. Tuntuu että Nokia on tehnyt halpamalleistaan käytössä nopeasti rikkoutuvia rimpuloita, eikä niiden akunkestokaan mikään erityisen ihmeellinen ole näihin Samsungin ihmevehkeisiin verrattuna.
Olisiko Nokia tässäkin jättänyt tilaisuuden käyttämättä: yrittää pysytellä älypuhelinkisassa mukana mutta unohtaa puhelin-puhelimen käyttäjät.
perjantai 25. maaliskuuta 2011
Blogi tulee töihin
Anja Alasilta on kirjoittanut mainion oppaan "firman blogeista", otsikkona Blogi tulee töihin (Infor, 2009). Vaikka aikaa kirjan ilmestymisestä on jo hitusen vierähtänyt, ei perusasia siitä juuri ole muuttunut. Ja vaikka jotkut väittävät blogien jo olevan edellispäivän tekniikkaa, ei niiden mahdollisuuksia kannata vähätellä. Toinen juttu on sitten se, että hyvän firmablogin luominen ei ole ihan helppo juttu.
Alasilta noudattaa omia oppejaan, ja koko kirja on ikään kuin blogimainen - ja tekstit onkin kirjoitettu ensin blogeihin ja sitten vasta editoitu kirjaksi. Tee itse niin kuin opetat toisille...
Kirjassa on jonkin verran toistoa, esimerkiksi siinä miten blogia yritetään määritellä, lainaten määrittelyjä eri lähteistä. No, tämän jälkeen teksti alkaa olla jo kiinnostavampaa, ja monia hyviä oivalluksia tulee vastaan. Sivun 100 tietämillä päästään kunnolla asiaan, ja myös konkretiaan, kun puhutaan erilaisista bloggaustyökaluista.
Tämäkään asia ei ole itsestään selvä: "Firmablogien yhtenä ongelmana ovat karvalakkimalliset työkalut, jotka on ympätty verkkopalvelun julkaisujärjestelmään. [...] Ne eivät tarjoa yhtä monipuolista tarttumapintaa lukijoihin ja muihin blogeihin kuin maailmanmenestykseen yltäneet tekniset alustat."
Tästä on itselläni kokemuksia. Alun perin aloitin bloggauksen Radio Userland -ohjelmistolla, joka oli monipuolinen mutta teknisesti jonkin verran haastava ratkaisu. Sittemmin on tullut parempia vaihtoehtoja, kuten TypePad ja WordPress, ja nyttemmin Radio Userland onkin jo ajettu alas blogialustana.
Olen tämän jälkeen käyttänyt Bloggeria lähinnä sen ilmaisuuden ja Google-integraation vuoksi, ja töissä intran blogissa Sharepoint-pohjaista alustaratkaisua. Tässä on pakko sanoa, että merkittävä osa bloggaamista on mahdollisuus helposti kytkeytyä muiden blogeihin ja toisaalta saada palautetta muista blogeista, ja Blogger on tässä huomattavasti edellä Sharepoint-järjestelmää.
Tosin Bloggeristakin puuttuu kaikkein edistyksellisimpiä piirteitä, mm. automaattinen toisten blogien viittauksien tuominen esiin blogikommentteina. Kommenteista vielä se, että kommenttien hallinnointi on yksi osa blogien toimintaa, ja sen pitää toimia mahdollisimman vähällä vaivalla kuitenkin niin että bloginpitäjällä on täysi kontrolli määrittää esimerkiksi anonyymien kommenttien käsittelytapa.
Toinen bloggaajaa kiinnostava asia on tieto siitä, kuinka paljon blogia luetaan ja mistä lukijat tulevat. Tässä Googlen työkalut (analytics) ovat aivan erinomaisia, tietoa riittää vaikka kuinka vaativiin tarpeisiin. Ja jälleen kerran Sharepoint jää lehdellä soittelemaan. Voi tosin olla, että Sharepointillakin voidaan toteuttaa edistyksellisiä blogialustoja, en vain ole sellaista missään nähnyt.
Mutta palataan firmablogeihin. Näin evästää Alasilta: "Jos tahdot saada hyviä kirjoittajia bloggaamaan, esitä heille mahdollisimmat uskottavat takeet vakaasti ja helposti omaksuttavasta julkaisutekniikasta ja pysy sanojesi takana."
Firmablogiin liittyy myös aiempien töiden rationalisointi: "Bloggaukselle on järjestettävä aikaa karsimalla vanhoja kirjoitus- ja muita töitä. Aikaa ei vapauteta, ellei vakuututa siitä, että blogi on parempi tapa hoitaa jokin tärkeä tehtävä."
Helppoa firmablogin perustaminen ei ole. Mutta se voi kannattaa, kun se tehdään harkiten ja siihen keskittyen, muita asioita karsien. Jos perustetaan blogi, mitä muita asioita karsitaan pois esimerkiksi firman www-sivuilta?
Alasilta esittää mainion kehämäisen prosessin bloggauksesta: kerää aiheita ja aineistoa, valmistele uutta kirjoitusta, kirjoita ensimmäinen versio, tarkista ja viimeistele, julkaise, seuraa, keskustele, ... Näin juuri!
