Viti

Kimmo Leijalan runokokoelma Viti (ntamo, 2012; ISBN 978-952-215-172-8) osoittautui pähkinäksi, josta en oikein saanut otetta. Ilmiselvää on runoilijan kyky käyttää sanoja ja leikkiä rinnastuksilla, mutta jotenkin tuntui siltä että tässä on yhdistelty satunnaisia asioita keskenään, saatu aikaan monimutkaisuutta jossa ei kuitenkaan ole merkitystä.

Lienee niin, että en pystynyt lukijana asemoimaan itseäni oikein näiden runojen suhteen.

Mutta yhden runon kuitenkin löysin, josta pystyin hahmottamaan mielekkäitä merkityksiä. Runo käynnisti ajatuskulkuja joissa jotain tolkkua tuntui olevan.

Kun nouset esiin maan alta
alkaa jatkuva taistelu aikaa vastaan
eturistiside vääntyy paineen muuttuessa
 
naali jäljittelee edellisen kevään näytöstä
etsii tukintaansa syvyyttä
                 fyysinen olento
                                     fyysisen osa
itkupaju.

En kyllä tiedä, ymmärsinkö tästä lopulta mitään, mutta yritin kyllä, useaan otteeseen.