Satuja

Eeva Tikka kirjoitti hienon satukirjan, jonka kuvittajana oli Saara Tikka: Satuja (Gummerus, 1984; ISBN 951-20-2591-4). Luin kirjaa iltasatukirjana, ja sadut olivat juuri sopivan mittaisia yksi kerrallaan luettaviksi. Satuja yhdistää tarina Maiju-tytöstä, joka paras kaveri muuttaa toiselle paikkakunnalle, ja yksinäisyys vaivaa.

Olisiko näissä saduissa myös selitystä myöhemmin suuressa määrissä ilmaantuneelle "kettutyttö" (ja miksei -poika) -ilmiölle, sillä Tikka ottaa tiukasti kantaa eläinten oikeuksiin, tai pikemminkin ihmisen omavaltaiseen tapaan kohdella eläimiä.

Saduissa - kuten "Genettikissa ja turkislakki" - puhutaan eläinten lisäksi myös muista kulttuureista. Mutta hienosti Tikka tuo saduissa esille lapsen mielikuvituksen, ja myös lapsen yksinäisyyden: kaverit ovat tärkeitä.

Entä onnellinen loppu? No, sellainenkin löytyy, kun kaksi yksinäistä lopulta näkevät toinen toisensa sadussa "Yhdessä".

Hieno satukokoelma, enkä tämän olemassaolosta olisi mitään tiennyt ellei se olisi sattunut silmiin kirjaston poistokirjojen hyllykössä.