Pimeä yö, tähdetön taivas

Morren maailmassa mainittiin tämä kirja, ja siitä muistin että Stephen Kingiäkin on tullut luettua. King käyttää kirjan jälkisanoissa sanaa "harsh" näistä tarinoista, ja melkoisen karskia ja tylyä meininkiä kirjassa on: Full dark, no stars (Hodder & Stoughton, 2010; ISBN 978-1-444-71254-4). Kirja on ilmestynyt suomeksi nimellä Pimeä yö, tähdetön taivas.

Tarinat olivat tylyjä siinä määrin, että olin jättää lukemisen kesken kirjan ensimmäisessä tarinassa, pienoisromaanissa "1922", joka kertoo maaseudusta Yhdysvalloissa juuri ennen laman iskemistä.

Kirja voitti vuonna 2010 Bram Stoker -palkinnon, mikä ei kylläkään Kingille ole mitenkään tavatonta, mutta kertoo siitä että ihan tavanomainen tusinakirja tässä ei ole kyseessä.

Vaikka aiheet ovat äärimmäisen rankkoja, King pystyy kuvaamaan herkällä tavalla ihmismielen koukeroisia polkuja. Näemmekö omien tekojemme seuraukset ja ymmärrämmekö millaisten voimien vaikutuksessa toimimme?

Tarinat ovat varsin realistisesti kuvattuja, vaikka niissä onkin käytetty jonkin verran kauhukirjallisuuden elementtejä. Oikeastaan voisi sanoa, että kaikkien tarinoiden ytimessä on tilanne, jossa normaaliin, arkipäiväiseen elämään tunkeutuu särö, joka pikku hiljaa (tai äkillisesti) pirstoo maailman aivan toisen näköiseksi.

Kingin taito kirjoittaa "rivien välissä" tuli ehkä selvimmin esiin tarinassa "Fair extension", joka kertoo siitä mistä ihminen voi olla valmis luopumaan saadakseen itselle menestystä - ja tuottaakseen toiselle ihmiselle epäonnea. Vaikka tämä on sinänsä perinteinen Faust-tarina, Kingin tapa kirjoittaa teki tästä kertomuksesta hätkähdyttävän.

Kirjan rankkuudesta en vieläkään pidä, mutta kuten King jälkisanoissaan toteaa, maailma ja ihmiset ovat outoja: "I believe most people are essentially good. I know that I am. [...] It's you I'm not entirely sure of."