Kevätnäyttely

György Spirón romaanista voi käyttää termiä kafkamainen, enkä liioittele yhtään, sen verran paljon tässä on kafkamaisuutta: Kevätnäyttely (Avain, 2012; suom. Juhani Huotari; ISBN 978-951-692-907-4). Samalla romaani on viiltävä kuvaus puoluediktatuurista, Unkarin kansannoususta ja elämästä jatkuvan epäilyn keskellä.

Romaanin päähenkilö on Gyula Fátray, joka onnekseen sattuu olemaan sairaalassa peräpukamaleikkauksen (!) takia juuri Unkarin kansannousun aikaan. Siten häntä ei millään voi epäillä osallisuudesta kansannousuun, olihan hän toipilaana sekä kansannousun aikaan että sen jälkeen, jälkitautina tulleessa keuhkokuumeessa.

Mutta pelon täyttämässä yhteiskunnassa asiat eivät menee niin kuin niiden kuvittelisi menevän, ja kohta Fátray joutuu epäilyjen ja ikävien sattumusten kujanjuoksuun. Samalla romaani kertoo arkielämästä Unkarissa 1950-luvulla ja yleensäkin unkarilaisesta yhteiskunnasta, jota toisen maailmansodan tapahtumat edelleen varjostavat.

Unkarilaisessa yhteiskunnassa syyttömyys ei tarkoita, etteikö voisi saada rangaistusta, ja se että jotain menee pieleen ei tarkoita sitä että ne joiden vastuulla asia oli joutuisivat siitä vastuuseen; sopiva syyllinen löydetään kyllä.

Melkoinen kirja, ja hienoa työtä suomentajalta.