Samaa pimeää

Rea Lehtosen toinen haikukokoelma - näin sanotaan kirjan takakannessa - on nimeltään Samaa pimeää (ntamo, 2012; ISBN 978-952-215-174-2). Kyllä nämä haikuja ovat, vaikka joskus tavuja laskemalla lopputulos on ihan jotain muuta kuin kaavassa. Mutta sisällöllisesti ja ajatuksellisesti nämä ovat haikuja, siitä ei mihinkään pääse.

Aika monta haikua on tähän ohuehkoon kirjaan sisällytetty, mutta eihän haiku paljon tilaa vie. Otetaan esimerkki:

Mestariteos.
Haetaan tikkataulu
mökin vintiltä.

Tuosta kyllä pääsee tunnelmaan, voipa olla että haikeaan. Ja haikussa voi pieni kohdata suuremman:

Joka askelen 
miljoona hiekanjyvää
antaa periksi. 

Eikä ole mahdotonta, että lukija joutuu yllätetyksi, kuten minulle kävi tämän haikun kanssa:

Ei lehmus jouda
enää keskustelemaan.
Kiireellä riisuu.

Hieno kokoelma haikuja, ja nimenomaan kokoelma; yksittäin nämä runot eivät tee yhtä suurta vaikutusta kuin kokoelman osana. Runoilija nämä on tehnyt, nähnyt, "siveltimen kärjellä pienet pisarat".