Adalmiinan helmi

Zacharias Topeliuksen teksti ja Lena Frölander-Ulfin kuvitus, näistä syntyy hieno satukirja: Adalmiinan helmi (Teos, 2012; käännös Asko Sahlberg; ISBN 978-951-851-459-9).

Olin tästä sadusta kyllä kuullut, mutta en ollut koskaan sitä lukenut, ja nyt se tuli iltasatuna luettua. Ja sen verran vetävä tarina tämä on, että lukemiseen ei mennyt kuin kaksi iltaa.

Kustantajan sivuilla kerrotaan kirjasta näin: "Adalmiinan helmen uudelleen kuvitettu ja suomennettu versio tuo opettavaisen ja lohdullisen sadun jälleen pienten ja suurten lukijoiden pariin. Asko Sahlbergin käännös ja Lena Frölander-Ulfin häikäisevän kaunis, pastellisävyissä ja art nouveau -hengessä liukuva ja leikittelevä kuvitus herättävät sadun uuteen eloon."

Topelius osasi sadun kerronnan, ja suomennus toimii hyvin. Kuten kunnon saduissa, tässä on haltijakummien lahjoja prisessalle, ja loppujen lopuksi kyse on siitä, tekeekö kauneus, rikkaus ja viisaus onnelliseksi, vai tarvitaanko onneen jotain muuta. Mitä jos nöyryys onkin lahjoista kaikkein paras?

Kuvitus on mainio ja sopii erinomaisesti satuun. Parhaita satukirjoja joita olen tänä vuonna lukenut, ehkä jopa paras.