Kielen ja kirjallisuuden hämärä (sekä pari sanaa Helmetin e-kirjapalvelusta)

Päivi Mehtonen on toimittanut mielenkiintoisen artikkelikokoelman kirjallisuudentutkimuksesta ja -historiasta: Kielen ja kirjallisuuden hämärä (Tampere University Press, 2002; ISBN 951-44-5478-2).

Latasin kirjan pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-järjestelmästä e-kirjana, ensimmäistä kertaa kokeilin tätäkin mahdollisuutta.

Olen kyllä muutamaan kertaan törmännyt Helmetissä mainintaan "available online", mutta koska pidän painetuista kirjoista, en ole sähköisiin versioihin turvautunut. Ja sitäpaitsi minulle ei ole iPadia tai iPhonea, joilla olisi kätevämpi lueskella sähköistä sisältöä kuin tietokoneen näytöltä.

Helmetin linkki vei Ellibs Bookstore -palveluun, josta löytyi - tässä tarvitaan kirjastokortin numero ja pin-koodi - paitsi e-kirjan latauslinkki myös linkki Adoben sivulle, josta voi ladata katseluohjelman (Adobe Digital Editions). Tämäkään ei vielä riitä, vaan täytyy myös rekisteröityä Adoben palveluun, mikä sinänsä oli kohtuu suoraviivaista eikä edes vaatinut sähköpostiosoitteen varmistamista.

Kun olin asentanut ohjelmiston ja avannut e-kirjan latauslinkin kautta, tuli kirja näkyviin katseluohjelman teospalkissa, ja siitä klikkaamalla pääsi sitä selaamaan ja lukemaan. Ilmeisesti tiedosto on PDF-tiedosto, johon on lisätty käyttöoikeuksien valvontaominaisuudet, joten tavallisella PDF-lukuohjelmalla se ei aukea.

Kirja ei näkynyt lainana Helmet-palvelun puolella, mutta ilmeisesti Ellibsissä lienee jokin rajoitus yhtäaikaisten e-kirjalainojen määrälle, ainakin näin voisi kuvitella. Sekään ei vielä selvinnyt, mikä on laina-aika ja mitä tapahtuu sen päättyessä.

Näin pilvipalvelujen aikakaudella tuli myös mieleen, että näkyisikö tuo kirjastosta lainattu (?) teos saman tien toisella koneella, jossa on Adobe Digital Editions -ohjelmisto ja jonka olen auktorisoinut samalla Adoben käyttäjätunnuksella. Näin ei kuitenkaan ollut.

Kokeilin lainata teoksen uudelleen Helmetistä, ja siinä yhteydessä huomasin että latauksen yhteydessä tulee valittua myös laina-aina, joka on oletuksena yksi päivä ja valinnaisesti seitsemän päivää.

Kirjan tekstistä ei voi kopioida cut-and-paste -tyyliin (näin arvelinkin), mutta kirjanmerkkejä sivuille voi laittaa, mikä sinänsä on kätevää. Mutta jos haluaa teoksesta lainata tekstiä, pitää se käsin kopioida, niin kuin muutenkin olen näissä kirja-arvioissa tehnyt.

Ja jotta asia ei olisi näin yksinkertaista, Helmet tiedotti juuri äskettäin uudesta palvelusta, jossa digitaalista aineistoa voi käyttää tietokoneilla ja mobiililaitteilla, ohjelmistona OverDrive Media Console. Palvelu siis vaatii oman erillisen katseluohjelmansa asentamisen.

Uusi lukuohjelma tulee aiemmin Ellibs-palvelussa käytetyn Adobe Digital Editions -ohjelmiston rinnalle. Epäselvää on, mitä eroa sisällöissä ja aineiston käyttöperiaatteissa tulee olemaan.

No, menenpä lopulta itse teokseen.

Kiinnostuin Mehtosen toimittamasta kirjasta Yrjö Varpion artikkelin ansiosta, siinä Varpio pohtii Lauri Viidan kieltä, sitä voisiko Viidan kielikoukeroilla ja skitsofrenialla olla jokin yhteys.

Teoksessa Kielen ja kirjallisuuden hämärä on sivuja 273, joten sen lukeminen tietokoneen näytöltä ei oikein houkutellut, mutta teosta kyllä silmäilin ja sen kiinnostavaksi havaitsin.

Esipuheessa pohditaan kirjallisuuden ja ajattelun monimerkityksisyyttä ja hämäryyttä: "Millaisia tarkoitusperiä hämäryys palvelee - voiko se jo itsessään ilmaista jotakin? Miksi kieli, kerronta ja kuvaus niin helposti asettuvat selkeyden ja hämäryyden, tai kirkkauden ja pimeyden symboliikkaan?"

Mutta tämän kirjan ei ole tarkoitus olla hämärä: "Kohdistamalla katse suoraan itse hämäryyteen alkaa silti hahmottua lukutapoja ja traditioita, joissa selkeys on ollut kaikkea muuta kuin itseisarvo."

Mielenkiintoista oli historiallinen tarkastelu, jossa pohdittiin hämäryyden merkitystä erilaisissa vastakkainasetteluissa: "skolastiikka vastaan humanismi, katolisuus vastaan uskonpuhdistus, maakeskeisyys vastaan aurinkokeskeinen maailmankuva, tai klassismi vastaan ekletismi". Ja toisaalta hämäryyden modernissa puolustuksessa on vedottu taiteen jäljittelevään luonteeseen: "todellisuuden fragmentoituessa kieli ja merkityskin fragmentoituvat".

Ja lopuksi vielä kysymys: "Jos teos tai ilmaisu ei avaudu lukijalle tämän ponnisteluista huolimatta, onko vikaa silloin tekijässä, tekstissä vai sen lukijassa?"