Pirjo Ståhle ja Antti Ainamo ovat toimittaneet innostuneen ja ehkä innostavankin artikkelikokoelman yliopistojen kehittymisestä: Innostava yliopisto - kohti uudistavaa yliopistojohtamista (Gaudeamus, 2012; ISBN 978-952-495-222-4).
Kirjan punaisena lankana on kolme väitettä: 1. Yliopiston johtamisnäkemyksen on uudistuttava, sillä nykyisellään se ei tue luovaa asiantuntijatyötä. 2. Akateemisen yhteisön on otettava vastuu itselleen soveltuvan johtamismallin kehittämisestä. 3. Yliopiston uudistumiskyky on tärkeämpi kuin sen kyky tuottaa kaupallisia innovaatioita.
Samalla kannetaan huolta yhä kasvavasta byrokratiasta, siitä että ”erilaiset raportoinnit ja rahahakemukset syövät yhä enemmän aikaa ja energiaa.”
Pirjo Ståhle viittaa Michael Gibbonsin ajatuksiin yliopiston muutoshaasteista: ”Yliopistoja […] tullaan arvottamaan sen perusteella, miten tiiviisti ne kykenevät linkittymään ympäristönsä kanssa (connectivity) ja miten tehokkaasti ne pystyvät toimimaan nykyisessä hajaantuneessa tiedontuotannon systeemissä (distributed knowledge production system).” Tämän vuoksi on tärkeää luoda toimivat olosuhteet tiedonvaihdolle.
Mielenkiintoista oli pohdinta kolmesta eri toimintalogiikasta yliopistoissa: mekaaninen, orgaaninen ja dynaaminen toimintalogiikka, jotka näkyvät yliopiston arjessa eri tavoin. Nämä logiikat on tunnistettava ja niitä on käytettävä siellä minne ne soveltuvat. Tässä on iso johtamishaaste: ”Oikean johtamistavan valitseminen onkin avainasemassa nykyisessä toimintaympäristön murroksessa.”
Esimerkkinä mainittakoon, että siinä missä mekaaninen toiminta edellyttää proseduurien luomista ja orgaaninen tarvitsee jatkuvaa oppimista ja dialogisia käytäntöjä, dynaaminen toimintalogiikka vaatii epävarmuuden sietoa, poisoppimista sekä uusien mahdollisuuksien tunnistamista ja hyödyntämistä.
Erityisen tärkeää on kyetä johtamaan dynaamista toimintalogiikkaa: ”Dynaamiselle toiminnalle tyypillistä on heterogeeninen tiedonjalostus, joka tarkoittaa, että monen eri alan osaajat ovat vuorovaikutuksessa ja tekevät yhteistyötä saman tavoitteen ohjaamina. Kun ihmiset ovat kiinteässä vuorovaikutuksessa keskenään, tietämisestä tulee prosessi, jossa yksiköiden osaamisrajat ylitetään ja ryhmä kykenee luomaan siltoja eri symbolimaailmojen ja paradigmojen välille.” Tässä yhteydessä mainitaan käsite hybridinen osaaminen.
Liisa Välikangas etsii sellaisia johtamisen innovaatioita, jotka ”mahdollistavat uuden yhdessä luomisen niin, etteivät osallistujat lopulta koe tulleensa unohdetuiksi.” Siis kannanotot pitää ottaa todesta, ja samalla mielipiteen esittäjän tulee kantaa vastuu esimerkiksi etsimällä keinoja toteuttaa niitä käytännössä.
Jari Ylitalo ja Janne Tienari ovat laatineet perusteellisen katsauksen monitieteisyyden tuottamaan johtamishaasteeseen. He ovat tunnistaneet neljä johtamisen roolia: talonmies, kielenkääntäjä, sillanrakentaja ja resurssien varmistaja. Tämä tuntui luontevalta tavalta kuvata johtamisen moninaisuutta.
Maria Höyssä pohdiskelee tieteellisen innovoinnin johtamista ja esittää runsaasti käytännön havaintoja kolmen esimerkkitapauksen pohjalta: Oxidizer, ksylitoli ja Stick Tech. Artikkelissa esitetty kaavakuva tutkimusintressien suhteesta tieteelliseen tiedontuotantoon oli erittäin kiinnostava, siinä yhdistettiin neljä intressiä (episteeminen, käytännöllinen, tekninen ja empiirinen) eri tyyppiseen tietoon (välineellinen, sovellettava/sovellettu, empiirinen ja teoreettinen) sekä erilaisiin taitoihin (keksiminen, soveltava, metodologinen ja analyyttinen).
Kiti Müller pureutuu perusasioihin, eli ihmisaivoihin ja ihmiseen, ja korostaa oman itsensä ja toisen ihmisen ymmärtämistä: ”Yhteiseen tavoitteeseen sitoutuminen syntyy luottamuksen ja sitoumuksen kautta ja edellyttää yhdessä tekemistä ja ajattelua – kasvokkain ja samassa tilassa.” Tässä on myös kytkentä johtajuuteen: ”Johtajaksi voi kasvaa mielestäni vain henkilö, joka on kiinnostunut sekä ihmisistä että asioista ja joka haluaa löytää sopivan tasapainon ihmis- ja asiajohtamisen välillä. Ensin ihmisen on kuitenkin osoitettava, että hän osaa johtaa itseään.”
Kirjan lopussa on kymmenkohtainen yliopistojohtajan huoneentaulu, joka on aivan erinomainen:
- Tue motivaatiota aina ja kaikkialla
- Arvosta erilaisuutta, anna vastuuta lahjakkaille
- Tee yhdessä ajatteleminen mahdolliseksi
- Aseta tavoitteet niin korkealle, että voi myös epäonnistua
- Taistele laadun puolesta: käytä määrällisiä mittareita oikein
- Pyri hyvään hallintoon, vastusta järjettömyyttä
- Vaali inspiroivaa yhteyttä kollegoihisi
- Varo älyllistä lamautumista
- Ole läsnä, kuuntele
- Pidä huolta itsestäsi
Siinäpä sitä on ohjenuoraa – sitten vain pitäisi hoitaa homma käytännössä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti