Totuuden tuolla puolen

Olen lukenut aiemmin Anne Holtin dekkarin Det som aldri skjer ruotsiksi käännettynä, mutta yhtään Hanne Wilhelmsenistä kertovaa dekkaria en ollut lukenut, ennen tätä: Bortom sanningen (Piratförlaget, 2003; översatt av Maj Sjöwall; ISBN 91-642-0085-X). Romaani on ilmestynyt suomeksi nimellä Totuuden tuolla puolen ja alkuperäisteos on Sannheten bortenfor.

Kirjan tapahtumat on sijoitettu Osloon. Koska tämä oli ensimmäinen lukemani Wilhelmsen-dekkari, olin alussa hukassa päähenkilön suhteen, erityisesti hänen omalaatuisen perheensä ymmärtämisessä. Mutta hiljalleen alkoi tämäkin ihmissuhteiden vyyhti selvitä, ja tässä kirjassa Wilhelmsenin perhetaustalla oli merkitystä myös juonen kannalta.

Dekkari käynnistyy juuri ennen joulua, kun hienostokorttelista löydetään neljä ihmistä surmattuna. Poliisi päättelee nopeasti, että syyllinen löytyy perhepiiristä, mutta Wilhelmsen on eri mieltä ja rupeaa kaivelemaan asioita. Mitä jos syyllinen löytyykin ihan toiselta suunnalta?

Sjöwallin ruotsinnos oli mainio, ja vaikka en ruotsin hienouksia, varsinkaan murteellista puhetta, oikein ymmärräkään, teksti veti mukaansa. Luen ruotsinkielistä tekstiä hiukan hitaammin kuin englanninkielistä, ja oli mukava nautiskella hyvästä kielestä.

En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin ruotsin kieli istuu erinomaisesti dekkareihin, jopa niin että joitakin dekkarisarjoja ei oikein haluaisi suomennettuina lukeakaan. Stieg Larsson oli tämmöinen tapaus, kuten myös Leif GW Persson. Ehkä Holtin dekkarit pitäisi lukea norjankielisinä, mutta kyllä nämä ruotsinnokset kelpaavat ihan yhtä hyvin.

Ja vaikka kirjassa on koko ajan vinkkejä siitä, millainen dekkarin loppuratkaisu tulee olemaan, ei se haitannut lukuiloa. Mutta Holt turvautuu dekkarin lopussa melkoiseen cliffhangeriin. No, ehkä sitä täytyy sarjan seuraava kirja lukea, siis jos sellainen on ilmestynyt.

... Piti tuo seuraavan osan arvoitus selvittää. Näköjään yksi osa vielä on sarjassa ilmestynyt, nimeltään 1222, siinä Wilhelmsen palaa vielä kerran kuvioihin.