Pystyyn, kuolleet!

Fred Vargasin dekkari löytyi palautettujen kirjojen vaunusta kirjastosta, ja olipa erinomainen löytö: The three evangelists (Vintage, 2006; translated by Siân Reynolds; ISBN 978-0-099-46955-1). Kirja on suomennettu nimellä Pystyyn, kuolleet! mutta luin sen englanniksi.

Kirjailija Vargas, joka on ammatiltaan arkeologi, yhdistää dekkarissa mukavalla tavalla historioitsijan ammatin ja rikosmysteerin ratkaisemisen.

Kirjassa on mukavan kevyt tunnelma, ja tarkoitan tässä keveydellä eräänlaista jutustelua lukijan kanssa, ja hahmojen kesken, niin että muodollisen dekkarin juonen lisäksi kirjassa puhutaan aika lailla elämästä yleensä.

Kirjan nimi viittaa kolmeen neljästä päähenkilöstä (Marc, Lucien ja Matthias), joita eläkkeelle jäänyt poliisi Vandoosler alkaa kutsua kolmeksi evankelistaksi. Kaikki ovat kokeneet epäonnea. Asunto-ongelman ratkaistakseen nelikko muuttaa vanhaan huonekuntoiseen taloon. Mutta sitten käy ilmi, että naapuritalossa tapahtuu jotain kummallista, ja nelikko ryhtyy selvittämään mysteeriä.

Naapurissa asuva entinen oopperalaulaja epäilee, että joku pahantekijä vainoaa häntä, sillä puutarhaan on istutettu yön aikana puu, mille ei löydy järkevää selitystä.

Mutta kun oopperalaulaja katoaa, syntyy asiasta virallinen poliisitutkinta. Nelikko tuntuu joskus pikemminkin estävän kuin edistävän tapauksen selvittelyä. Pikku hiljaa oopperalaulajan katoaminen saa yhä kummallisempia piirteitä, ja lukijakin alkaa kuvitella kaikenlaista. Ja jännitys kestää loppuun asti.

Mutta ehkä parasta kirjassa on taitava henkilöhahmojen ja tunnelman rakentaminen sekä omalaatuinen huumori. Kukin päähenkilöistä on omanlaisensa mysteeri, erikoisimpia "etsiviä" mihin ylipäätään olen dekkareissa törmännyt. Ja kun tämä porukka laitetaan samaan taloon, lopputulos on melkoinen yllätysten kavalkadi.

Pistin samantien varaukseen seuraavan Vargasin kirjan, Ei takkaa, ei tupaa, joka mitä ilmeisimmin jatkaa samalla hykerryttävälla linjalla.