Yritin lukea ja ymmärtää Marianna Kurton runokokoelmaa, mutta en siihen kyennyt, jäin ulos, tämä ei koskettanut: Auringon koko voimalla (WSOY, 2011; ISBN 978-951-0-37284-5). Runoissa pohditaan Napoleonin ja hänen ensimmäisen vaimonsa Josephinen tarinaa (N. ja J. runoissa). Vaikka paikka paikoin teksti oli iskevää ja säihkyvää, nämä kohtalot eivät koskettaneet.
Runot ovat sekä proosarunoutta että kokeellista tyyliä jossa kirjasinlajilla ja typografialla on merkitystä. Mutta temppuilulta tämä tuntui, ja proosarunot tuntuivat proosalta, eivät niinkään runolta.
Tuli tunne kuin minulta puuttuisi jotain, avain tähän kaikkeen.
Tekstit
and the uncynical nature of it
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti