Metsää, puuta ja kovaa työtä

Esko Pakkanen ja Matti Leikola ovat tehneet melkoisen työnäytteen kirjallaan Metsää, puuta ja kovaa työtä - puukauppaa, puunkorjuuta sekä metsässä toimijoita (Metsäkustannus, 2010; ISBN 978-952-5694-55-0). Kirjalla on lisänimikekin, Suomen metsien käytön historiaa.

Kirjoittajat kertovat teoksen taustoista, että ensin piti vain tehdä kuvakirja, jossa olisi lyhyitä oheistekstejä. Mutta tekstiä alkoi syntyä, ja päätettiin tehdä kaksiosainen teos, kumpikin noin 500 sivua.

Mutta tämäkään ei vielä riittänyt, vaikka kirja on taitettu isoon kokoon kahdelle palstalle ja sivuja on yli 600, vaan tekstejä täytyi rajusti lyhentää, mikä tuli Leikolan hommaksi. Ja lyhentämisestä johtuen kirjassa on paikka paikoin pientä töksähtelyä. Mutta kiehtova tämä kirja on siitä huolimatta.

(Se lienee vielä todettava, että toisin kuin tässä teoksessa todetaan, kirjoja syntyi lopulta kolme, kun materiaalia kertyi niin paljon.)

Kirja ei ole mitenkään systemaattinen esitys metsien käytöstä, pikemminkin kokoelma tarinoita eri teemoista, kuten jätkistä ja kämpistä, puukaupasta, savotoista, hevosen käytöstä, traktoreista ja niin edelleen.

Kiehtovaa oli lukea hevosten käytöstä metsätöissä - tämmöisessä olen ollut itsekin nuorena mukana - ja kaikenlaisista tähän liittyvistä jutuista, esimerkiksi tukkirekien kehittymisestä. Niin, eikä sovi unohtaa kirveen, sahan, moottorisahan ja sen sellaisten välineiden kehityskulkuja.

Kirja on kertakaikkisen kiehtova, siitä tuntuu löytyvän jatkuvasti uudenlaisia oivalluksia siitä miten metsiä on käytetty ja miten metsissä on työtä tehty. Ja kun moni luku kertoo jonkin asian kehittymisestä vuosikymmenten kuluessa, käy mainiosta kuvituksesta usein ilmi asioiden konkreettinen muuttuminen ajan myötä, esimerkiksi se miten isoja moottorisahat alunperin olivat ja miten turvavarusteita ruvettiin käyttämään vasta varsin myöhään.

Hieno työnäyte tämä kirja, ja kyllä täytyy siihen toiseenkin niteeseen tarttua.