Thomas Bernhard: Hengitys

Thomas Bernhardin muistelmien kolmas osa on saatavilla suomeksi, ja se on kauhea ja ihmeellinen: Hengitys (Lurra Editions, 2012; suom. Olli Sarrivaara; ISBN 978-952-5850-24-6). Olen lukenut muistelmien edelliset osat (Syy ja Kellari), joissa Bernhard kuvaa natsismin ja katolilaisuuden riivaamaa Itävaltaa.

Bernhardin suuri intohimo oli laulaminen, mutta keuhkotauti tuhosi uran jo ennen alkuaan. Tässä kolmannessa osassa saamme kuulla, miten se tapahtui.

Bernhardin isoisä sairastuu, ja samalla sairastuu Bernhardkin, märkivään keuhkopussintulehdukseen, ja joutuu sairaalaan kuolevien osastolle, josta juuri kukaan ei hengissä selviä. Mutta Bernhard päättää pysyä hengissä, vaikka hänen voimansa ovat tyystin kadonneet. Päivittäin hänen rintaansa punkteerataan ja sieltä valutetaan kumiletkulla litrakaupalla märkivää nestettä kurkkupurkkiin.

Bernhardin teksti on tavattoman koukeroista, ja näissä elämänkertakirjoissa koko teksti on ladottu yhdeksi kappaleeksi. Niin, ja kirjojen pessimismin määrää on vaikea ylittää. Mutta Bernhard on myös viiltävän rehellinen, ja teksti on kaikessa kauheudessaan (voiko mikään mennä huonommin? … kyllä voi) tavattoman lohdullista ja inhimillistä.

Kirjassa pohditaan sairaalan ja lääkärien toimintaa, ja kuolevien ihmisten kohtaloita, joita Bernhard sängystään seuraa, ja vaikka tilanne on hirvittävä, tottuu hän lopulta tähänkin kauheuteen, siihen että heti kun kuolleen potilaan vuode on tyhjä tuodaan siihen seuraava kuolemaa odottava potilas.

Kuolemasta tulee Bernhardille tuttu, ja hän noteeraa kokemuksensa rauhallisesti, lakonisesti, ja kaikesta tästä hirvittävyydestä huolimatta tekstin lukija ikään kuin valaistuu, näkee kuolemassa ihmisyyden, joka niin helposti elämän askareissa ja kilvoittelussa unohtuu.

Ja tosiaankin, Bernhard parantuu sairaudestaan, ja hänet passitetaan toipilaaksi keuhkosairaitten hoitokotiin. Siellä hän rupeaa ihmettelemään, ovatko lääkärit tehneet virheen lähettäessään hänet paikkaan, jossa on tuberkuloosia sairastavia potilaita, hänet jonka vastustuskyky on lähes olematon. Ja todellakin, lääkärit ovat tehneet virheen, sillä kirjan lopussa Bernhardilla todetaan tuberkuloosi, ja hän joutuu uudelleen toipilaaksi, tällä kertaa tuberkuloosin takia.