1222

Tämän Anne Holtin dekkarin nimi on norjaksi 1222, suomeksi se on ilmestynyt nimellä 1222, ja ruotsiksi käännettynä teos on 1222 över havet (Pocketförlaget, 2009; översättning Maj Sjöwall; ISBN 978-91-86067-19-9). Luin teoksen ruotsiksi ja sain nauttia Sjöwallin erinomaisesta kielestä.

Tartuin dekkariin, koska sitä edeltävä kirja Totuuden tuolla puolen päättyi tilanteeseen jossa Hanne Wilhelmseniä ammuttiin lähietäisyydeltä.

Tässä kirjassa on kulunut useita vuosia ampumisesta, eikä Wilhelmsen ole enää poliisi. Luoti teki pahaa jälkeä osuessaan selkärankaan, ja niinpä Wilhelmsen menetti alaruumiinsa hallinnan ja joutuu istumaan pyörätuolissa.

Kirjan asetelma on herkullinen: vuorten yli kulkeva juna joutuu raiteiltaan, ja junan matkustajat pelastetaan läheiseen vuoristohotelliin. Samalla iskee myrsky joka estää matkustajien pelastamisen ja sulkee ihmiset neljän seinän sisälle päiväkausiksi.

Tästä asetelmasta Holt kutoo mainion perinteisen dekkarin, jossa pyörätuolissa istuva vastahakoinen "amatöörietsivä" joutuu selvittelemään hotellissa tapahtuvia murhia. Ensin ammutaan julkkispappi, ja tämän jälkeen tapahtuu toinen murha. Kuka tai ketkä ovat syyllisiä? Rikosta selvitellessään Wilhelmsen ikään kuin kasvaa takaisin ihmiseksi ja oppii toimimaan muiden kanssa.

Tuokin olisi riittänyt juoneksi, ja oikeastaan on harmi että Holt kutoo tarinaan vielä muitakin aineiksia, ne vievät huomiota mainiosti kuvatusta salapoliisitarinasta.

Oikein hyvä dekkari, ja vaikka kirjassa on paikoin jopa matkailumainoksen makua, kyllä siitä tykkäsin.