Järein asein

Hugh Laurien jännäri tarttui käsiini kirjaston palautettujen kirjojen hyllystä: Järein asein (Tammi, 2011; suom. Aleksi Milonoff; ISBN 978-951-31-5758-6). Täytyy myöntää, että olin vähän ennakkoluuloinen kirjan suhteen: voiko tunnetun näyttelijän kirja olla hyvä, niin hyvä että se olisi julkaistu jos kirjoittaja ei olisi julkkis?

No, täytyy sanoa, että paljon huonompia kirjoja julkaistaan kuin tämä, paljon, paljon huonompia. Tämä oli oikeastaan aika hyvä, mukavalla tavalla itseironinen, ja huumoria oli sopivasti annosteltuna melko kovaksikeitettyyn juonenkulkuun.

Ihan ilman ongelmia kirja ei ole, juoni ei ole aina ihan vedenpitävä ja vähän liikaa sivuja tässä on, tyhjäkäyntiä siis, mutta kyllä kokonaisuus kasassa pysyy. Laurie on luonut mielenkiintoisen kuvauksen asekaupan häikäilemättömyydestä ja siitä, miten valtiot ovat sekaantuneet tämän teollisuudenalan väärinkäytöksiin.

Kirjassa sekoitetaan terrorismia, salaliittoja, palkkamurhaajia, tiedustelupalveluja ja monenlaisia jännityskirjallisuuden kliseitä keskenään, mutta melko omaperäisellä tavalla. Ehkä huumori paikka paikoin toistaa vähän itseään, mutta täytyy lukea että luin kirjan loppuun lähestulkoon yhdeltä istumalta.

Pikaruokaa, mutta ei hassumpaa sellaista.