Kultapoika, smaragdityttö

Yiyun Li on kirjoittanut hienon novellikokoelman: Gold boy, emerald girl (Fourth Estate, 2010; ISBN 978-0-00-730312-0). Luin kirjan englanniksi, mutta se on myös suomennettu: Kultapoika, smaragdityttö (Tammi, 2012; suom. Seppo Loponen).

Kirjan novellit kertovat Kiinasta, ja erityisesti yhteiskunnallisista muutoksista jotka ovat vaikuttaneet varsinkin naisen asemaan. Vanha ja uusi törmäävät, ja samaten törmäävät ihmisten ajatukset omasta identiteetistään siihen mitä yhteisö edellyttää.

Kirjan ensimmäinen novelli, ”Ystävällisyys”, tuntui ikään kuin avaimelta koko kirjaan, vaikka vahvoja olivat muutkin novellit. Päähenkilön tavoitteena on olla tekemättä kenellekään pahaa, ja tämä myös tarkoittaa että hän ei halua tuottaa kenellekään pettymystä, joten hän jättäytyy kaikesta taka-alalle eikä tee missään asiassa aloitetta. Mutta samalla hänellä on aikaa tarkkailla ja muodostaa oma kuvansa maailmasta. Missä määrin hänen käsityksensä on oikea, sitä lukija jää miettimään: voiko ymmärtää elämää olemalla pelkkä sivustakatsoja?

Kovin suurta yllätystä tai kärjistystä ei novellien loppuun ollut ladattu, pikemminkin novelleissa oli kyse tietyn elämänkohtalon tai tunnelman määrittelystä, jonkinlaisesta kartanteosta ihmisen identiteetille muuttuvassa maailmassa.

Kiina näkyy novelleissa sisältä käsin, ei siis eksotiikkana vaan elämisen todellisuutena. Tosin myös länsimaalaisuus näkyy, esimerkiksi luetun länsimaisen kirjallisuuden kautta tai sitten muoti-ilmiöissä.

Luin kirjaa työmatkalla bussissa, ja uppouduin tarinoihin niin että maailma ympärillä tuntui katoavan. Ei ihme että Yiyun Li on nostettu nuoren polven amerikkalaiskirjailijoiden kärkeen, sinne hän kuuluu.