Hannu Hautalan luontokuvausopas

Hannu Hautala ja Pekka Punkari on laitettu tekijöiksi tähän oppaaseen, mutta pikemminkin on kyse siitä, että Punkari on seurannut läheltä Hautalan toimintaa, kuvannut ja nauhoittanut mestaria työssään, ja saanut näistä kokemuksista aikaan mainion kirjan: Hannu Hautalan luontokuvausopas (Docendo, 2012; ISBN 978-951-0-38559-3).

Kirja on paitsi luontokuvausopas myös mielenkiintoinen henkilökuva Hautalasta, joka osoittautuu sympaattiseksi ja laajasti verkostoituneeksi ihmiseksi, joka ei panttaa osaamistaan vaan auliisti jakaa sitä muille. Ja näin on ollut koko uran ajan, mikä on luultavasti myös Hautalan menestyksen salaisuus: auttamalla muita on tullut myös itse autetuksi.

Hautalan iso oivallus aikoinaan oli se, että suomalaisen luontokuvaajan ei tarvitse olla ulkomaisia kuvaajia huonompi kaluston ja kuvausjäljen suhteen. Ja kun hän sai homman alkuun ja taloudelliset edellytyksen jotakuinkin turvatuksi, alkoi tulosta tulla. Urasta tuli huima millä mittarilla arvioiden tahansa.

Kirjasta käy ilmi luontovalokuvauksen niksejä, muun muassa piilokojujen käytöstä. Piilokojujen rakentelusta ja vuokrauksesta on nykyään tullut osa luontomatkailua, eikä hommaa voi kaikilta osin pitää luonnon kannalta erityisen toivottavana, mutta kyllähän siinä luonnon kanssa sentään tekemisissä ollaan.

Olen aina vierastanut tehdasmaista luontokuvien tuottamista, mutta kieltämättä on niin että monista linnuista ja nisäkkäistä ei kerta kaikkiaan saa kunnon kuvia muutenkin kuin tarkalla suunnittelulla, jossa täytyy miettiä kojun sijaintipaikka, kohteen sijoittuminen taustan suhteen ja ne houkuttimet millä kohde saadaan asettumaan haluttuun paikkaan.

Punkarin innostus seurata mestarin työskentelyä on ilmeistä, ja yhtä ilmeistä on Hautalan innostus luontovalokuvaukseen yhä vieläkin. Koko ajan tuntuu olevan uutta löydettävää ja oivallettavaa. Luonto tuottaa yllätyksiä, mutta hyvä valmistautuminen tekee mahdolliseksi yllätystenkin tallentamisen valokuviin.