Patrick deWitt on kirjoittanut lännentarinan, joka kyseenalaistaa koko genren ja samalla tuo siihen uusia merkityksiä: Sistersin veljekset (Siltala, 2012; suom. Tero Valkonen; ISBN 978-952-234-060-3). Tappajakaksikko Sistersin veljekset, englanniksi "Sisters brothers", toteuttaa toimeksiantoa Kaliforniassa 1850-luvulla, kun kultakuume on iskenyt.
Kirja on vaellusromaani ja lännentarina, mutta samalla kirjassa pohdiskellaan elämän tarkoitusta. Veljeksistä vanhempi on toiminnan mies, joka käyttää nuoremman veljensä äkkipikaisuutta hyväkseen surmatöissä. Nuorempi veli taas on pohdiskeleva, tekojaan katuva, mutta samalla isoveljensä puolustaja.
Veljesten rakkaudesta tässä kirjassa on kyse loppujen lopuksi, ja samalla myös väkivallasta, ratsastamisesta, kullankaivajista ja kaiken maailman huijareista. Ja kyllä tässä kullan kiilto silmissä on ennen kuin tarina on loppuun asti kerrottu.
Monien lännenelokuvien asetelma on käännetty päälaelleen, kun päähenkilöksi on valittu paksumpi veljeksistä, hän joka on elämästä jotenkin syrjässä ja yrittää tehdä hyvää, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen veljensä manipuloimana turvautumaan väkivaltaan. Sankareista ei tässä puhuta, tai ehkä sittenkin, sillä loppujen lopuksi kirjassa on kyse siitä voiko oman elämänsä suunnan muuttaa.
Melko vino on tämän länkkärin maailmankuva, mutta samalla se on kuva tästä maailmasta jossa juuri nyt elämme. Opimmeko menneestä, tai tästä hetkestä, ylipäänsä mitään?
Tekstit
and the uncynical nature of it
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti