Petri Keto-Tokoi ja Timo Kuuluvainen ovat tehneet suurenmoista työtä kirjassa Suomalainen aarniometsä (Maahenki, 2010; ISBN 978-952-5870-06-0). Teos on saanut Vuoden luontokirja 2011 -palkinnon, Valtion tiedonjulkistamispalkinnon 2011 ja Lauri Jäntin säätiön kunniamaininnan 2011. On siinä mainittavaa!
Suomalainen aarniometsä -kirjaa on hiukan vaikea luokitella. Tietokirja se on, mutta myös valokuvateos, joka yhdistää luontovalokuvausta ja valokuvataidetta, ehkä jälkimmäisen puolelle taipuen. Kirja kertoo luonnonmetsien historiasta ja merkityksistä suomalaisille, unohtamatta ekologiaa ja evoluutiota.
Mistä ehkä eniten pidin olivat teoksen valokuvat, joista monet olivat aivan verrattomia, sellaisia joissa ei turhaan temppuilla vaan näytetään aarniometsä kaikessa kauneudessaan. Ja mitä kauniimpaa voisi ollakaan!
Mutta kun viljelymetsät valtasivat Suomen, ei aarniometsiä kovin paljon jäljellä enää ole, ainakaan isompina kokonaisuuksina. Laikku siellä, laikku täällä, ihmisten aikaansaannosten puristuksessa. Tässä yhteydessä lienee syytä mainita teos Metsänhoidollisia toimenpiteitä, jossa puhutaan metsien kohtalosta hyvin tiukkaan sävyyn.
Metsiä aivan toisesta näkökulmasta käsittelee Markku Kuisman kirja Saha, jota voi suositella myös, Suomen teollistumisen ja metsäteollisuuden nousun näkökulmasta.
Metsät nostivat Suomen moderniksi yhteiskunnaksi, mutta millä hinnalla, sitä kysyy tämä kirja aarniometsistä.
Tekstit
her tiny 4’8″ body
3 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti