Syödään tähtiä!

Jos pitäisi mitata runouden hyvyyttä runoilijan katu-uskottavuudella, Nanao Sakaki olisi listan kärkituntumassa. Tämä käy ilmi Gary Snyderin kirjoittamasta esipuheesta Sakakin runokokoelmassa Syödään tähtiä! Valitut runot (Savukeidas, 2011; suom. Tero Tähtinen; ISBN 978-952-268-010-5).

Sakaki työskenteli toisessa maailmansodassa tutkamiehenä Kyushun länsirannikolla, mutta hänen anarkistinen lukemisharrastuksensa sattoi hänet vaikeuksiin. Kun Japani antautui, hänen ryhmänjohtajansa käski miestensä valmistautua joukkoitsemurhaan. Onneksi joku avasi radion, jossa keisari ilmoitti ettei sotilaiden ollut syytä riistää henkeä itseltään.

Sodan jälkeen Sakakista tuli vaelteleva oppinut ja kiertelevää elämää viettävä taiteilija, joka matkusti niin Japanissa kuin ympäri maailmaa. Esipuheessa todetaan: "Hänen runojaan ei ole kirjoitettu kädellä tai päällä vaan jaloilla. Nämä runot on istuttu ja kävelty eläviksi ja jätetty tähän maailmaan merkiksi elämästä, jota ei ole eletty pelkän ymmärryksen tai kulttuurin vaan elämän itsensä vuoksi."

Tässä näyte Sakakilta, runo nimeltä "Miksi kirjoitat runoja?"

Koska vatsani on tyhjä, 
koska kurkkuani kutittaa,
koska napani nauraa,
koska sydämeni on roihuavaa rakkautta.

Hatunnosto kokoelman suomentamisesta ja julkaisemisesta! Tai voisiko pikemminkin sanoa, että hienoa jalkatyötä...