Mies joka hävisi savuna ilmaan

Maj Sjöwall ja Per Wahlöö kirjoittivat kymmenen Beck-dekkaria, joista ainoastaan tässä vietetään paljon aikaa ulkomailla: Mies joka hävisi savuna ilmaan (Karisto, 2005, 4. p.; suom. Kari Jalonen).

Kirjan esipuhessa kerrotaan aviopari Sjöwallin ja Wahlöön tavoitteista, kun he lähtivät dekkarisarjaa kirjoittamaan: ne halusivat kuvata Ruotsissa tapahtuvia yhteiskunnallisia muutoksia, ja samalla tuoda esille miten rikoksen tekijä on myös omalta osaltaan uhri.

Teos Mies joka hävisi savuna ilmaan ilmestyi vuonna 1966 ja on järjestyksessä Beck-sarjan toinen.

Beck on juuri päässyt lomalle perheensä luokse, kun hänet hälytetään kiireelliseen tehtävään: ruotsalainen toimittaja on kadonnut "rautaesiripun takana" Budapestissa, ja vaarassa on syntyä kansainvälinen selkkaus.

Sjöwall ja Wahlöö osaavat kirjoittamisen taidon, ja myös paikallisväriä löytyy yllin kyllin. Muutamassa kohdin tuntuu siltä, että kirjailija-aviopari ryhtyy leikittelemään keskenään, heillä on selvästi hauskaa, ja lukijaa huvittaa, vaikka tarinankerrontaan tuleekin sivupolkuja.

Dekkarina tarina toimii hyvin, ja mielenkiintoisen ongelman kirjoittajat Beckille punovatkin, eikä tästä tarinasta puutu poliittisia ulottuvuuksiakaan. Tosin mysteerin ydin on jälleen kerran yksilötasolla, siinä nyrjähdyksessä mitä ihmisen mielessä tapahtuu, eikä alkoholin merkitystä sovi aliarvioida.

Beck-dekkareista tämä ei ehkä aivan paras ole, johtuen kertomuksen osasten lievästä hajoamisesta "maailmalle", mutta hyvä tarina, ja kerronnasta näkee että kirjoittajat tykkäsivät siitä mitä olivat tekemässä.

Ja sekin oli hauskaa ajankuvaa, että Beck matkallaan onnistuu vaihtamaan lentokoneesta toiseen vaikka vaihtoväliä on vain viisi minuuttia - näinä päivinä tämä kuulostaa utopialta.