Håkan Nesser osaa kirjoittaa, kerrassaan, todistuskappaleena romaani Ewa Morenon juttu (Tammi, 2007; ISBN 978-951-31-3573-7). Kirjan päähenkilönä on tällä kertaa rikostarkastaja Moreno, jonka loma kuluu kaikkea muita kuin lomailevissa tunnelmissa.
Tapahtumat alkavat, kun Morenon junassa tapaama Mikaela Lijphart katoaa, käytyään ensin tapaamassa isäänsä. Pian Moreno oivaltaa, että katoaminen saattaa liittyä kuusitoista vuotta aiemmin tehtyyn murhaan, jossa on edelleen jotain hämärää.
Nesser kutoo tarinaansa katkelmista, tunnelmista, jännitteistä ihmisten välillä, suorastaan mestarilliseen tapaan. Moreno ei pysty päästämään mysteeristä irti, mikä tuottaa vaikeuksia yksityiselämään, ja toisaalla poliisit puurtavat katoamistapauksen parissa.
Kohta hiekkarannalta löytyy ruumis, ja kadonneen tytön isä katoaa myös. Miten asiat liittyvät toisiinsa?
Tämä ei ehkä ole aivan paras Nesserin dekkareista, mutta parhaita dekkareita tämä kuitenkin on, sen verran hienosti Nesser kirjoittaa. Kirjassa oli monen monta kohtaa, jotka luin useaan kertaan, ihmetellen ja kummastelleen miten Nesser pureutuu ihmisiin ja heidän mielensä solmuihin.
Tekstit
he’s right
13 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti