torstai 26. tammikuuta 2012

Kiitos, Jeeves

Kirja Kiitos, Jeeves (Teos, 2009; suom. Kaisa Sivenius; ISBN 978-951-851-252-6) sisältää kaksi P.G. Wodehousen romaania ja yhden novellin, joissa seikkailevat Bertie Wooster ja palvelijansa Jeeves. Ja kuten Jeeves-tarinoissa aina, kommellus seuraa toistaan.

Alkuperäiset romaanit Right ho, Jeeves ja Thank you, Jeeves ilmestyivät kirjoina vuonna 1934 ja novelli Jeeves makes an omelette vuonna 1959. Tähän nähden on ihmeellistä, miten hyvin tarinat elävät nykyajassa.

Osin syynä lienee se, että suomentaja on istuttanut kirjojen kielen hyvin nykysuomeen. Toisaalta Wodehouse on ollut aikansa tasalla ja jopa edellä, viittaahan hän kirjan romaaneissa muun muassa "tiedemiehiin jotka suunnittelevat atomin halkaisemista". Niin, ja aika nykyaikaiselta tuntui myös maininta siitä miten moottoriveneen perässä vedetyllä lainelaudalla hurjastellaan, siis vuonna 1934.

Wodehouse osaa vetää tarinaansa ihan kummallisiin mutkiin niin että jokainen tarinan käänne tuntuu luontevalta, mutta samalla lukijaa huvittaa niin että tosiaan saa pidätellä ettei purskahtaisi ääneen nauramaan.

Varsinkin kirjan toinen tarina, Kiitos, Jeeves, on ilotulitusta parhaimmillaan. Ihan aluksi Jeeves irtisanoutuu Woosterin palveluksesta, koska ei kestä tämän banjonsoittoa, ja siitäkös seuraa kommellusten kavalkadi vailla vertaa.

Melkoisen osan tarinasta Wooster joutuu viettämään naama mustana, sillä hän joutuu naamioitumaan jazzyhtyeen jäseneksi päästäkseen pakoon veneestä jonne hänet kidnappasi mies joka oli päättänyt että Wooster menee hänen tyttärensä kanssa naimisiin. Ja tämä on vain sivujuoni varsinaisessa tarinassa!

Hyväsydäminen mutta jatkuvia katastrofeja ympärilleen tuottava Wooster ei selviäisi hankaluuksista ilman Jeevesin nerokkaita neuvoja. Uskomattoman parivaljakon on Wodehouse hahmoissaan saanut aikaan.

Ei kommentteja: