Joku voi pettyä thän Stephen Kingin kirjaan, sillä se ei ole kovinkaan pelottava: Lohikäärmeen silmät (Book Studio, 1998; suom. Tapio Tamminen). Wikipedian mukaan "King kirjoitti tyttärelleen Naomille, koska tämä ei pitänyt isänsä pelottavista ja väkivaltaisista tarinoista".
No, miten on, osaako King kirjoittaa sadun kaltaista fantasiaromaania? Osaa!
Olin vaikuttunut Kingin taidosta käyttää sadunomaista kerrontaa, jossa puhutellaan lukijaa, ikään kuin rupatellen, ja aika ajoin jätetään yhtä ja toista kertomatta, mainiten että yksityiskohdat eivät varmaan lukijaa kiinnosta, joten hypätäänpä eteenpäin tarinassa, tai sitten viitataan tuleviin tapahtumiin, niin kuin saduissa usein on tapana.
Eikä tarinakaan ole hassumpi. Siinä on vähän tyhmä kuningas, tomera kuningatar, kaksi prinssiä, lohikäärme ja paha velho. Niin, ja valtakunta, joka ajautuu kaaokseen, ja tyrmään vangittu sankari joka punoo keinoa miten pääsisi pälkähästä.
Kovin syvällinen tämä tarina ei ole, ja varsin nopealukuinenkin se on, mutta kirja kyllä osoittaa Kingin kyvyt kirjailijana. Ei tämmöinen kyllä keneltä tahansa onnistu.
Tekstit
her tiny 4’8″ body
3 tuntia sitten
2 kommenttia:
Luin kirjan jo jokunen vuosi sitten, mutta muistikuvani ovat hyvin samankaltaisia. Kingin tapa kirjoittaa toimii kyllä genreen katsomatta. Jopa oppaaksi tarkoitettu "Kirjoittamisesta" -teos on viihdyttävää luettavaa. Eräänlainen elämäkerta.
@Johnny: Jep, tuo Kirjoittamisesta-kirja oli aivan mainio, postasin siitä aikoinana lyhyen arvionkin. Kirjan lopussa on lista Kingin suosittelemista kirjoista, sieltä löytyi paljon kiinnostavaa luettavaa. Täytyykin taas vilkaista tuota listaa.
Lähetä kommentti