Robin Cook on niitä kirjailijoita, jotka saavat teoksiaan jollain tavalla myydyksi, mutta joiden kirjojen lukeminen on takkuista, johtuen siitä että ne on niin huonosti kirjoittettu. Saman tyyppinen kirjailija on Dan Brown, joka osaa teoksensa myynnin julkisuudessa mutta jonka kirjoittamiskykyä on pakko epäillä.
Cookin tarjoamasta sopasta on mainio esimerkki romaani Kantasolu (Gummerus, 2011; suom. Jorma-Veikko Sappinen; ISBN 978-951-20-8457-9). Teosta voi pitää biotekniikan pariin sijoitettuna jännärinä.
Romaaniin Kantasolu on sekoitettu uskomaton määrä kaikenlaista teemaa: japanilaisia ganstereita, amerikkalaisia mafiosoja, kuolemansyyntutkintaa, lapsen kidnappausta, kantasolutekniikalla spekulointia, bisnesmaailman kiemuroita ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Henkilöhahmot ovat niin ohuita ja pahvisia että niitä voisi sanoa kuultopaperista tehdyiksi. Cook kasaa tietokirjoista ottamiaan detaljeja henkilöhahmojen suihin, ja dialogista tulee sitä myötä niin vähän uskottavaa että lukijalla pinna kiristyy. Ja kun hahmot eivät kiinnosta, kun tarinaan sotketaan lisää ja lisää aineksia, soppa on valmis, mutta semmoinen soppa ettei se nautintoa lupaa.
Kirja jäi kesken. Noin neljäsosan jaksoin sitä kahlata ja siitäkin suurin osa oli yhtä turhan kanssa.
Tekstit
in the northern hemisphere
6 tuntia sitten
2 kommenttia:
Tuosta Dan Brownista olen täysin samaa mieltä. En ymmärrä mitä suuri yleisö löytää niistä kirjoista.
Minusta ne ovat juonellisesti yksinkertaisia ja kielellisesti köyhiä.
Cookia olen jonkun verran lukenut, melko mukavaa automatka-lukemista, ei muuta.
@Johnny: Muistelen että olisin aikoja sitten lukenut jonkin toisen Cookin kirjan, eikä se kyllä näin huono ollut kuin tämä, ei ainakaan jättänut yhtä pahaa jälkimakua.
Lähetä kommentti