Gary Gibson kirjoittaa "isoa tieteiskirjallisuutta", siis sellaista jossa kuljetaan tähtien välillä eivätkä galaksienkaan väliset etäisyydet ole mahdottomia. Tieteisromaani Stealing light (Tor, 2007) on ensimmäinen Gibsonin kirja jonka luin, ja saattaa jäädä myös viimeiseksi.
Kirjassa sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta ongelmana on se sama mikä tämäntyyppisessä tieteiskirjallisuudessa yleensäkin: kaikesta suurenmoisesta teknologiasta huolimatta tuntuu, että muukalaisrodut ja tähtien välillä matkustavat ihmiset ovat paperinohuita hahmoja vailla isompaa kiinnostavuutta.
Luulin, että kirja olisi jatkoa joihinkin aiempiin Gibsonin teoksiin, mutta sitten kävikin ilmi että kyse on trilogian ensimmäinen osa; seuraavat osat ovat Nova War ja Empire of Light.
Entä mistä tässä tarinassa on kyse? No, ennen kaikkea matkustamisesta valoa nopeammin; tämän taidon osaa vain Shoal-niminen muukalaisrotu, joka tätä kautta kontrolloi myös ihmisten tekemisiä. Mutta mitä jos valoa nopeamman matkustaminen salaisuus olisi löydettävissä - ja mitä jos Shoaleilla olisi muitakin salaisuuksia joita he eivät missään nimessä halua muiden tietävän?
No, tästä syntyy kiemura kiemuran perään, mutta ei erityisen omaperäisesti. Esimerkiksi Iain M. Banks on onnistunut tässä paljon paremmin, vaikka hänkään ei pysty välttämään tämäntyyppisen tieteiskirjallisuuden perusongelmia.
Tekstit
in the northern hemisphere
6 tuntia sitten
2 kommenttia:
Kiitos varoituksesta! Olin ajatellut lukea Gibsonin Final Days -kirjan scifi-haasteeseen, mutta nyt valitsenkin jotain muuta.
@Lukutoukka: Jos tosissaan tykkää avaruusoopperasta niin huonompiakin valintoja on, mutta kyllä on parempiakin. Ja itselläni tämä avaruusooppera on lajityyppinä alkanut tökkiä aika lailla.
Lähetä kommentti