Metsäkuva elää

Onko tällä kirjalla tarkoitus muokata käsitystä tehometsätaloudesta myönteisempään suuntaan? Niin voisi ajatella, mutta toisenlaisetkin tulkinnat ovat mahdollisia. Mielenkiinnolla kyllä luin teosta Metsäkuva elää (Maahenki, 2010; Risto Hyvärinen, Heikki Lindroos ja Teuvo Manninen; ISBN 978-952-5870-08-4).

Kustantajan sivuilla tiivistetään kirjan idea seuraavasti: "Millaisia muutokset metsämaisemassa ovat? – Siihen on teoksessa haettu vastausta toisintokuvaamalla aiemmin valokuvattuja, tarkasti paikannettuja metsäkohteita. Kaksi valokuvaa samasta metsiköstä – uudistusvaiheessa ja nykypuustoisena – havainnollistavat yhdellä silmäyksellä muutoksen, joka metsäluonnossa vaatii vuosikymmeniä. Kuvaparin välityksellä mielikuva metsänkäsittelyn tuloksista talousmetsistämme vahvistuu – tai muuttuu."

Siis yksinkertainen idea: kaksi kuvaa samalta paikalta, useamman vuosikymmenen välein. Siitä kyllä näkee miten metsä kasvaa ja muuttuu, avohakkuusta, kaskesta tai taimikosta varsin näyttävän näköiseksi viljelymetsäksi.

Tätä kirjaa voi verrata varsin toisenlaiseen metsiä käsittelevään kirjaan, Petri Keto-Tokoin ja Timo Kuuluvaisen teokseen Suomalainen aarniometsä (Maahenki, 2010). Toisessa kirjassa puhutaan metsätaloudesta - "metsistä Suomen vauraus on lähtöisin" - toisessa luonnon monimuotoisuudesta ja aarniometsien kauneudesta. Mutta ehkä kauneus voi olla myös katsojan silmässä.

Kirjassa Metsäkuva elää on myös käytännön ohjeita metsävalokuvauksesta kiinnostuneille, alkaen yksityiskohtaisista kohdeselostuksista kirjan liiteosassa: "[K]artta ja GPS-koordinaatit paikantavat kuvatut metsiköt vaikkapa toistuviin toisintokuvauksiin."

Tämä kirja on varmasti kiinnostava metsänhoidosta kiinnostuneille ja metsänomistajille. Aukkohakkuita vastaan taisteleville aktivisteille teos puolestaan aiheuttanee jonkinasteista närästystä.