Zen ja onnellisuuden taito

Chris Prentissin kirja Zen ja onnellisuuden taito (Basam Books, 2006) sai päivittelemään. Kevyehkö kirja, niin sivumäärältään kuin sisällöltään, vaikka sivuaakin tärkeitä asioita: onnellisuutta ja asennetta elämään.

Tuntuu siltä, että zen-sanaa käytetään myymään milloin mitäkin, niin elämäntapaohjeita, kuten tässä kirjasssa, kuin vaikkapa esitystaitoa. Ja sitten on enemmän alkuperäistä merkitystä olevat asiat, kuten japanilaiset puutarhat, tai vaikkapa zenin yhteys luovuuteen.

Sanotaan nyt kuitenkin, että tämän kirjan sijaan suosittelen tutustumista vaikkapa slow-teemaan, tai miksei yhtä lailla flow-ilmiöön.

Mikä tässä kirjassa on hyvää, on keskittyminen perusasiaan, siis tähän: "Käyttäytyminen kuin se, mitä sinulle tapahtuu, olisi parasta mitä sinulle voi tapahtua + uudet seuraukset = onnellisuus."

Siis, sen sijaan että voivottelisi epäonnea, pitää ajatella jokaisesta esiin tulevasta asiasta ikään kuin se olisi parasta mitä maailmankaikkeudella on minulle tarjota. Ja kun käyttäytyy tämän mukaisesti, asiat menevät raiteilleen.

Yltiöoptimistista? Tyhjäpäistä? No, se on kuitenkin pakko myöntää, että todellisuus muodostuu siitä mitä itse ajattelemme asioista, ja pienelläkin näkökulman muutoksella voi olla dramaattisia vaikutuksia.

Toinen juttu sitten on se, missä määrin tämä johtaa onnellisuuteen. Ja onko onnellisuus ylipäänsä tavoittelemisen arvoinen asia. (Vrt. flow-ilmiö, jossa itse tekeminen on kaiken avain, ei se onko onnellinen vai ei.) Jotkut tutkijat ovat käsittääkseni jopa esittäneet, että onnellisuus on vahvasti geeneihin sidottu asia: toisilla meistä on valoisampi olo kuin toisilla.

Mutta: mikä kirjassa sitten mättää, on amerikkalainen menestysusko puettuna zen-kaapuun, ja toisaalta se että kirjoittaja mainostaa huumevieroitusklinikkaansa ym. sen sellaista kirjassa, niin että nolottaa. No, kyllä hän varmasti asiaansa uskoo, mutta minusta tämä kirja ei toimi.

Ja tämä siitä huolimatta, että kirjan perusajatuksissa on järkeä, kunhan muistaa että onnellisuus ei ole sinänsä kovinkaan tavoittelemisen arvoinen asia. Flow, siinä sen sijaan on mieltä.