Karhujen maa

Martti Väisäsen kokoelma Karhujen maa (Myllylahti, 2010; ISBN 978-952-202-213-4) sisältää monen monta perinteisen tyylistä eränovellia. Näissä kerrotaan elämästä Kainuun maaseudulla, jossa metsästys ja kalastus oli erottamaton osa elämänmenoa.

Kirjan takakansi kuvaa sisältöä näin: "Kirjan sivuilla palataan muistoissa sotien jälkeiseen aikaan, jolloin kastejuhlaan ei tilattu kakkua leipomosta, vaan vanhin veli laitettiin hankkimaan papille metsästä lintupaistia."

Monen moista sattumusta on kirjoittajalle osunut kohdalle. Jossain kohden - kun metsästäjällä on repussa useampi jänis ja vielä iso metso - tulee mieleen Tieran erätarinoiden kuvaukset siitä, miten riistaa saatiin "heinähäkillisen verran"; mutta kyllähän pitkään metsästysuraan kaikenlaista sattuu, onnistumisia - ja myös tilanteita joissa metsästäjä jää toiseksi.

Karhujen maassa kun liikutaan, aika monessa tarinassa kierretään karhua. Menneen perinteen kuvausta tässä on parhaimmillaan: näin se ennen oli.

Ei ollenkaan hassumpi kokoelma; joissain tarinoissa ehkä ajatus lukijalla välillä vähän katkeaa, mutta hyvin Väisänen lukijan taas reissuun mukaan poimii.