Hyvinvointia ilman kasvua - Rajallisen planeetan taloustiede

Tim Jacksonin kirja Hyvinvointia ilman kasvua - Rajallisen planeetan taloustiede (HS kirjat, 2011) on - takakannen tekstinpätkän mukaan - "Yksi vuoden parhaista kirjoista". Olen samaa mieltä: tämä teos, jos yleensä mikään, on sivistävää luettavaa.

Kirja pohtii seuraavaa kysymystä: kuinka pystymme sopeuttamaan hyvän elämän tavoitteemme planeettamme rajallisiin resursseihin?

Rajallisista resursseista johtuen Jackson kyseenalaistaa kasvun: "[A]jatus jatkuvasti kasvavasta taloudesta on kauhistus ympäristötieteilijälle. Fysiikassa yksikään rajallisen järjestelmän alajärjestelmä ei voi kasvaa rajattomasti. Ekonomistien on pystyttävä vastaamaan kysymykseen, kuinka jatkuvasti kasvava talousjärjestelmä voi mahtua äärelliseen ekologiseen järjestelmään."

Mutta jotta asiaa voi lähteä pohtimaan, on ensin määriteltävä, mitä tarkoittaa hyvinvointi. Jackson viittaa Amartya Seniin (taloustieteen Nobel 1998), joka esitti kolme hyvinvoinnin käsitettä: ylenpalttisuus (opulence), hyödyllisyys (utility) ja kyky menestyä eli kukoistaa (capabilities for flourishing). Yksikään näistä käsitteistä ei ole ongelmaton, mutta ne kaikki valottavat hyvinvoinnin merkitystä.

Näiden käsitteiden kautta nousee esille paradoksi siitä, miksi tavara ja muu materiaalinen kuluttaminen on meille niin tärkeää, vaikka perustarpeemme on tyydytetty jo kauan sitten.

Vastaus tähän kysymykseen on karmaiseva: "Kulutustavarat tarjoavat symbolisen kielen, jonka avulla me viestimme jatkuvasti toistemme kanssa, emmekä vain tavarasta sinänsä, vaan myös todella tärkeistä asioista, kuten perheestä, ystävyyssuhteista, yhteenkuuluvuudesta, yhteisöstämme, identiteetistämme, yhteiskunnallisesta asemastamme ja jopa elämän tarkoituksesta."

Ja hyvinvointimme riippuu näistä asioista, sillä sosiaalisen elämän todellisuus riippuu vuoropuhelusta - jota "käydään materiaalisen tavarataivaan kielellä".

Teemaan liittyy häpeän merkitys sosiaalisessa elämässä, siis se ettei voi esiintyä ihmisten ilmoilla ilman ajantasaista sosiaalisen vuorovaikutuksen rekvisiittaa, entistä kalliimpia tavaroita ja palveluja. Tässä on varustelukierre, jolla ei ikinä ole loppua: "samat absoluuttliset toimintavalmiudet saattavat näin edellyttää suurempia tuloja ja omaisuutta".

Tästä asiasta voisi esittää havainnollistavan esimerkin Suomesta. Kuinka moni hyvin toimeentuleva suomalainen olisi valmis menemään lenkille ja lähikauppaan pari vuosikymmentä vanhassa kahisevassa, kauhtuneessa ja muutenkin hiukan kulahtaneessa tuulipuvussa - vaikka kyseinen tuulipuku täyttäisi erinomaisen hyvin minimiedellytykset ulkoilmassa tarkenemiseen.

Siispä ei kun kauppaan uusinta tekstiiliä ostamaan...

Entä sitten väite, että teknologian kehitys auttaa ratkaisemaan ongelmia: "Mistään ei ole saatu todisteita siitä, että tuotannon tehokkuus voi - jatkuvalla syötöllä - kehittyä tuotannon määrää nopeammin. Ja juuri niin sen on pakko tehdä, mikäli kasvun halutaan olevan kestävällä pohjalla."

Jacksonilla on mainio huomio toimialasta "henkilökohtaiset ja sosiaalipalvelut", joka on työvoimaintensiivinen mutta jossa ei ole ollut mahdollista päästä toiminnan rationalisointiin juuri tästä johtuen: "Tässä meillä on sektori [...] joka voisi tarjota mielekästä työtä, antaa ihmisille mahdollisuuksia kukoistaa, vaikuttaa myönteisellä tavalla yhteisöjen kehittymiseen ja jolla olisi hyvät mahdollisuudet toimia luonnovaroja säästävällä tavalla. Silti sitä panetellaan arvottomaksi, koska se tarjoaa ihmisille oikeasti töitä."

Siis: kasvun ideologia on johtanut dilemmaan, jossa hyvinvointia parantava toiminta ajetaan alas vain siksi että se ei sovi käytettyihin kasvun ja tehokkuuden mittareihin!

Entä miten hyvinvointia voidaan kaikkein tehokkaimmin parantaa? Edistämällä tasa-arvoa: "Koko yhteiskunta kärsii eriarvoisuuden haitoista." Ja keskeinen tekijä tasa-arvon toteutumisessa on palkkarakenne, se että siirrytään pois statuskilpailusta ja edistetään ihmisten yhteistyötä.

Kepin lisäksi tarvitaan myös porkkanaa: "[I]hmisille on ehdottomasti tarjottava uskottavia vaihtoehtoja kulutuskeskeiselle elämänmenolle. Muutos onnistuu, jos ihmisille tarjotaan mahdollisuuksia kukoistaa vähemmän materialistisilla tavoilla."

Yhteenveto: Hieno kirja, vuoden parhaita ellei paras lukukokemus.