Aino Havukainen ja Sami Toivonen ottivat mallia Tähtien sodasta ja Star Trekistä ja lähettivät sankarinsa seikkailuun ympäri universumia kirjassa Tatun ja Patun avaruusseikkailu (Otava, 2011; ISBN 978-951-1-25460-7). Mutta onko kirja hauska, tai yhtä hyvä kuin aiemmat kaksikon seikkailut?
Luin kirjan kannesta kanteen tyttärilleni, jotka olivat vähän epäileväisiä kirjan suhteen, mutta jaksoivat kyllä kuunnella. Kuulemma aiempi supersankarikirja ei ollut niin hyvä kuin muut Tatu ja Patu -kirjat, ja samaa sanottiin tästäkin.
Ehkä tämä kirja on suunnattu enemmänkin pojille, joiden mielikuvitus kulkee supersankareiden tai avaruusalusten ratoja. Tai ehkä Tatu ja Patu ovat vähän väärässä paikassa tässä kirjassa. Parhaimmillaan kaksikko on ollut tuiki tavallisten asioiden parissa: suomalaisuutta tutkimassa tai viettämässä päivää päiväkodissa.
Mutta kivoja oivalluksia kirjassa kyllä on, vaikka se ei ihan kirjasarjan huippua olisikaan. Hahmojen nimet kuten Kari-San ja Jas-Ul avautuivat pienen hetken miettimisen jälkeen - ja tämän tapaista oivaltamista on kirjassa paljon.
Ja vaikka universumin mittasuhteet ynnä muut tarinan elementit ovat ihan päin prinkkalaa, ei kai siitä voi niuhottaa: kohtuullisen hauska, ainakin iltasatukirjaksi muutamassa pätkässä luettavaksi.
Tekstit
Hyvää jatkoa
1 tunti sitten
6 kommenttia:
Vieläkö siellä liikkuu se salaperäinen tonttu,kuten ensimmäisessä Suomi-kirjassa.
Vähää vaille kaksivuotias pojantyttäreni mielikirja nykyään. Näyttää aina innokkaana sitä piilossa olevaa tonttua. Yksi sen mielisanoista!
@Metsätonttu: Ei tässä tonttua ollut, mutta piirrosjälki on kyllä hieno.
Tuo tonttu toi mieleen Mauri Kunnaksen kirjat ja Herra Hakkaraisen, joka seikkaili taustalla melkein kirjassa kuin kirjassa.
Vietiin suomea opiskelevalle saksalaiselle työkaverille Suomi-kirja synttärilahjaksi :)
Kirjan monipuolisuus ja tarkkuus teki minuun vaikutuksen: voi opiskella tosin harvinaisempiakin sanoja kuten "ruuhi".
Hintakin taisi oli puolet Kunnaksen vastaavista.
Juha, jos te ette 'nähnyt' sitä. Sillä en minäkään ensimmäisellä kerralla, oli niin ovelasti, hyvin pieni.
Scurrylla oli joskus kirppu kuvissa, jota pojat etsi innolla, kuka ensin.
@Jarno: Kieltämättä Suomi-kirja oli huiman hieno, varsinkin se miten fakta ja fiktio sekoittuvat niin että kirjasta on iloa kaikenikäisille. Pitäisi ehkä lainata se taas kirjastosta, muistaakseni se jo kahdesti on ollut meillä lainassa.
@Metsätonttu: Voi olla, en pysty tarkistamaan kun ehdimme jo palauttaa kirjan kirjastoon.
Nyt luettavana on "Urpo ja Turpo avaruudessa" - se on tosi kiva kirja, ei niinkään kuvitukseen kun tekstiin perustuva. Ehkä vähän vanhemmille lapsille kuitenkin, sellaisille jotka osaavat lukea sujuvasti itse.
Lähetä kommentti