Seppo Aunola on kirjoittanut mainion teoksen poliisin työstä reilun 50 vuoden aikana: Kosmoskynästä kompuutteriin - Poliisin tietojenkäsittelyä 50 vuotta (Poliisihallitus, 2011). Vaikka kirjassa viitataankin tietokoneeseen, kirja ei niinkään puhu tietotekniikasta vaan poliisin normaalista toimistotyöstä, johon kuuluu sekä hallinnollisia rutiineja että rikosten ratkaisemiseen liittyvää tiedon organisointia ja etsintää.
Nimestään huolimatta kirja puhuu pidemmästä aikajaksosta poliisin toiminnassa, mutta painopiste on 1950-luvulta tähän päivään.
Kirja kertoo kuinka 1950-luvulla käytettiin manuaalikortistoja rikosten selvittämisessä, ja aika nerokkaita systeemejä käytössä olikin. Poliisisanomissa julkaistiin etsintäkuulutuksia, eikä tämäkään järjestelmä vailla hienouksia ollut.
Kunakin aikana käytettiin aikansa tekniikkaa. Joskus jäätiin kehityksessä jälkeen, joskus oltiin eturintamassa - kaikkine siihen kuuluvine ongelmineen kuten ohjelmointivirheineen ja laitteistojen toimintakatkoineen.
Kirjaa on kehuttu elämänmakuiseksi, ja sitä se kyllä onkin, käytännön kokemus välittyy kirjasta vahvana lukijalle.
Kirja kertoo poliisin tutkintamenetelmien kehittymisestä, ja ottaa kantaa myös "Isoveli valvoo" -tyyppisiin ajatuksiin. Mukana on myös paljon kuvauksia todellisista rikostapauksista, ja näiden avulla selviää käytännöllisesti mitä rikoksiin ja onnettomuuksiin liittyvä tietojen käsittelyä oikeastaan onkaan.
Aunola kertoo muun muassa sormenjälkitietojen käsittelystä, veritutkimuksesta, tietotekniikkarikosten tutkinnasta ja puhelinkuuntelusta. Kiinnostava kuvaus poliisin työstä tietojenkäsittelyn näkökulmasta.
Tekstit
Tuntisitko ketään?
5 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti