Vorraaja

Juhani Suomen kirja Vorraaja (Otava, 2010; ISBN 9789511238690) tarjosi hienon lukukokemuksen: kipeitä säröjä ja teräviä huomioita. Historiantutkija kertoo omasta ja perheensä elämästä, lämpimistä ja kipeistä muistoista.

Samalla Suomi valottaa aiempien kirjojensa taustoja ja erityisesti niihin kohdistuneen ankarankin kritiikin herättämiä tuntoja. Eikä sovi unohtaa värikkäistä kuvauksia ministeriöiden ja ulkopolitiikan maailmasta, jossa oli jos jonkinmoista toimijaa, osa sellaisia että kummastuttaa hämmästyttää heidän saavuttamansa asema.

Suomi mainitsee monia ihmisiä nimeltä, ja joihinkin hän kohdistaa hyvinkin kovaa arvostelua; takinkääntö on pienemmästä päästä kritiikkiä.

Ja saapa maan nykyinenkin johto melkoisen ripityksen, erityisesti ulkopolitiikka, jossa Suomi ei malta olla suomimatta Stubbia melkein olan takaa. Tulee melkein sääli, mutta toisaalta kyllä asetelma myös hykerryttää: kaiken kokenut konkari ripittää uutta tulokasta.

Ja kaiken tämän ohessa Suomi malttaa kertoa pienistä henkilökohtaisista asioista, lapsuudesta, vanhemmistaan, tyttärestään ja siitä millaista oli se elämä joka muokkasi kirjoittajasta sellaisen kuin hän on. Vorraaja - Suomen löytämä mainio murretermi - tarkoittaa murehtijaa, jollaisena hän itseään pitää.

Sivuhuomautuksena sanottakoon, etten koskaan Kainuussa päin vorraaja-sanaan ole törmännyt, mikä ei tarkoita etteikö sitä siellä jossain olisi käytetty. Tai ehkä sana on jotain muuta perua - esimerkiksi Urho Kekkoselta?

No, joka tapauksessa Vorraaja on hieno kirja, parhaita viime aikoina lukemiani, eikä se kovin murehtivainen ole, jonkinlainen optimismi kaiken keskeltä välittyy.