Ikuisesti nuori - Geologian tutkimuskeskuksen 125-vuotishistoriikki

Olen viime kuukausina lukenut aika monta historiateosta ja historiikkia, teemoina muun muassa Suomen valtion kehittyminen, tiede ja tutkimus sekä tietotekniikka. Historiikkien joukossa on nostettava hattua tälle teokselle, joka on sopivan tiivis mutta samalla mainion selkeä ja konkreettinen: Ikuisesti nuori - Geologian tutkimuskeskuksen 125-vuotishistoriikki (Geologian tutkimuskeskus, 2010; L. K. Kauranne et al.; ISBN 978-952-217-129-0).

Koska 125 vuoteen mahtuu hurjasti tapahtumia, poimin seuraavaan vain muutamia asioita, pyrkimättä erityiseen kattavuuteen.

Kirjassa tuodaan alkulehdillä esille senaattori J. W. Snellman. Hänellä oli merkittävä rooli Markku Kuisman historiikissa Saha, jossa kuvataan toista Suomen kannalta keskeistä teollistumisen aluetta, metsäteollisuutta.

Metsäteollisuus ja kaivosteollisuus kävivät kisaa suosituimmuudesta, ja alussa kaivosteollisuus oli vahvoilla. Mutta Snellman ajatteli että hakataan Suomesta metsät ja investoidaan rahat tulevaa varten. Sitten kyllä kävi ilmi, että metsäteollisuus ei kuitenkaan jäänyt väliaikaiseksi rahasammoksi, kuten Kuisma kirjassaan kertoo.

Kaivosteollisuuden osalta GTK:n historiikista käy ilmi Snellmanin suorasukaisuus, sillä hän totesi, "että jos Suomessa jotain on turhaa, niin se on Kaivoshallitus." Mutta pikku hiljaa 1800-luvun loppua kohden asiat kuitenkin kehittyivät.

Detaljina mainittakoon, että syysmyöhällä 1868 Rahapajan retkikunta löysi Ivalojoelta kultaa. Tästä syntyi valtaisa kultaryntäys, ja "Kaivoshallituksen geologisen toimiston henkilöstö joutui melkein henkilökohtaisesti valvomaan kullanhuuhdontaa."

Tutkimus oli tuotteliasta: "Vuosien 1885-1917 välisenä aikana ilmestyi vuosittain joka tutkijalta keskimäärin 54 sivua tieteellistä tekstiä."

Kun sota päättyi 1945, elämä virisi jälleen ja geologit palasivat toimiinsa: "Suomen maksettaviksi määrätyt ankarat sotakorvaukset pitivät kansan vuosikausia lähes yhtä kovilla kuin sota-aikana. Teollisuus tarvitsi runsaasti metalleja. Globaali raaka-aineiden puute ja valuuttapula vaativat löytämään malmeja kotimaasta. Valtio panosti lisää geologiseen tutkimukseen ja raaka-aineiden etsintään."

Tulosta myös saatiin: "[T]utkimukset johtivat lukuisiin malmilöydöksiin ja kaivoksiin. Näiden ansiosta Suomesta tuli 1960-luvulla pinta-alan ja väkiluvun suhteen laskien maailman ehkä viidenneksi malmirikkain valtio."

Mielenkiintoinen oli mainita siitä, että 1950-luvulla koulutettiin malmikoiria lohkare-etsijän avuksi. Kuitenkin menetelmä oli lopetettava sen työläyden ja kalleuden takia.

Historiikissa mainitaan Otanmäen kaivos, joka aloitti 1960-luvun alussa tuottamaan vanadiinia ja rautaa. Olen itse kotoisin Vuolijoen kunnasta, jossa kaivos toimi, ja sen merkitys kunnan taloudelle oli hyvin suuri. Samaten olivat suuria muutokset kaivoksen sulkemisen jälkeen.

Keväällä 1986 tapahtui kummia - "skintillometrin viisarit lyö tappiin", kerrottiin lennolta - ja pian selvisi, että Tshernobylin ydinvoimala Ukrainassa oli 26.4.1986 räjähtänyt. Tästä GTK sai ympäristönsuojelullisen pikatehtävän: kartoittaa maahamme kantautunut säteilysaaste. Nopeaa toimintaa!

GTK:n historiikki kertoo kyvystä mukautua tilanteisiin, niin vahvan kasvun aikaan kuin olosuhteissa jolloin resurssit ovat tiukilla ja on tavalla tai toisella sopeuduttava. Ja mikä erinomaisinta, historiikista puuttuu monelle vastaavalle teokselle tyypillinen organisaation "kilven kiillotus". Teoksessa puhutaan siitä mitä yhdessä on tehty ja tehdään ympäröivän maailman kanssa, yhdessä muuttuen ja kehittyen.

Historiikki katsoo myös tulevaan: "GTK:n kyky vastata tulevaisuuden haasteisiin rakentuu kulmakivistä. Ensimmäinen kulmakivi on henkilöstön osaaminen, tutkimus ja teknologia. Toinen kulmakivi on organisaation toimintatapa eli tiedontuotanto, tietovarannot ja tietoratkaisut, ja kolmas kulmakivi on asenne ympäröivään maailmaan eli palvelusuuntautuminen ja [pyrkimys] kokonaisvaikuttavuuteen."

Tässä yhteydessä käytetty termi "kulmakivi" on mukava oivallus. Ja kyllä noilla eväillä pitäisi tulevaisuudessa pärjätä.

Kirjan oikoluku ja taitto on huolellista työtä, ja erityisesti valokuvista tykkäsin, ne toivat konkretiaa ja ajan kuvaa teokseen. Sen huomasin, että sivulla 123 olevassa otsikossa lukee "2006-2005" kun pitäisi olla "2006-2009". Ja tuossa yllä lainaamassani tulevaisuus-kohdassa luki "pyrkimyksen" kun pitäisi olla "pyrkimys". Mutta nämä ovat pikkujuttuja, sisäinen pilkunviilaaja vain nosti päätään.

Yhteenveto: Kiinnostava katsaus GTK:n ja Suomen historiaan - ja mielenkiintoista pohdintaa tulevasta.